Käväisin muutama viikko sitten Punavuoren Peikossa tutkailemassa välikausitilannetta. Oli tullut hyllyyn jo Moloa ja ties mitä mukavaa, ja sovitin esikoiselle Mini Rodinin Pico-takkia leopardikuosisena (ne keltaiset oli tietysti myyty loppuun jo ajat sitten). Silmiini osui siinä tepastellessani saman merkin tummansininen pipo, jossa on se tuttu pandalätkä sivussa.
Tuhahdin siinä ohimennen pipon hinnalle (16 euroa) versus sen yksinkertainen idea ja toteutus. Samanlaisen ompelisin itse hetkessä.
Pari päivää myöhemmin käväisin samaisessa kaupassa uudestaan, ja huomasin että tummansiniset pipot oli myyty loppuun, jäljellä oli ainoastaan muita värejä. Pipo alkoi kiinnostaa marginaalisesti.
Kotona tehdyn perusteellisen googletuksen jälkeen oli selvillä seuraavaa: kuopuksen koko oli loppuunmyyty melko useasta nettikaupasta. Niissä, joissa sitä oli jäljellä, sen postikuluiksi olisi tullut noin 4 euroa. Siis 4 euroa postikuluja 16 euron yksinkertaiselle tummansiniselle pipolle.
Surullista on, että tässä vaiheessa pipo oli alkanut kiinnostaa minua jo siinä määrin, että olin jo klikkailemassa sitä erään nettikaupan ostoskoriin ennen kuin tein ryhtiliikkeen ja repäisin itseni irti koneelta.
Nyt haluaisinkin tietää nimen tälle psykologiselle ilmiölle, joka lisää tuotteen kiinnostavuutta 1000% heti, kun sen saatavuutta ei enää voikaan taata, erityisesti siinä tapauksessa ettei tuote alunperinkään ollut juurikaan kiinnostava. Jos jollakin on tarjolla sekä selitys että hoitokeino, olisin tiedosta kiitollinen.
Reps:D Repesin, niin totta joka sana ja juuri noin tunnustan käyneen joidenkin vaatekappaleiden kohdalla itsellenikin! Ongelmani lienee myös ikuinen jojo-luonne (tämä, tuo, eiku, siltikin tämä, mutta kun tuo... ja siinä vaiheessa se onkin jo sitten menneen talven lumia:/). Kiva kun poikkesit blogissani, löysin minäkin tänne ja lukaisin kaikki läpi. Omaat eri sujuvan tavan kirjoittaa, sitä on kiva lukea. Tulen toistekkin!
VastaaPoistaKiitos kun kävit vastavierailulla ja kiitos kommenteistasi! Jojoilu on erittäin tuttua, ja joskus jopa tuskallista. Tarjolla on niin paljon ihania vaihtoehtoja että oma makukin ehtii muuttua monta kertaa kaudessa. Kiva kuulla että meitä on muitakin! :-)
Poista:D Löysin nyt eka kerran tänne blogiisi ja hei, täähän on kiva löytö! Tämä postaus kyllä pisti hymyilyttämään ja myönnän (en miehelleni!) itsessäni tuon saman hulluuden... Huh huh! :)
VastaaPoistaMäkin olen vasta aloitellut blogia, tervetuloa kurkistamaan!
Kiitos kun kävit vierailulla ja käynpä vilkaisemassa blogiasi! Kiva että meitä hulluja löytyy lisää! :)
PoistaHahaa, mulla samoja ongelmia! Sit hä-vet-tää hakea niitä paketteja postilaatikosta. Teen sen salaa ja nakkaan hyllyyn, enkä koskaan kerro hintaa miehelle! ;)
VastaaPoista