Lelutaivas

Olimme aikoneet tänään illasta perinteiselle Sello-reissulle, mutta ystävä pyysi mukaansa Toys'r'us:iin. Ei tarvinnut paljon houkutella.

Toys'r'us:ista voisi hyvällä syyllä tehdä pyhiinvaelluskohteen: se on kaltaiseni lelufriikin unelmapaikka. Kaikkea tekisi mieli ostaa, ei edes välttämättä lapsille vaan ihan itselleni. Lapset hihkuivat innosta, juoksivat ympäri liikettä (anteeksi, henkilökunta), testailivat polkuautoja ja kotimatkalla tytär ilmoitti pissanneensa housuunsa koska ei malttanut kertoa vessahädästään.

Mekko-ostoksille tarvitaan mukaan asiantunteva makutuomari.

 
Toys'r'us:issa on myös nostalgiaa: me Anttilan leluosastoon tottuneet pienet kuopiolaistytöt emme aikanaan kertakaikkiaan voineet ymmärtää kaupan suuruutta kun pääsimme sinne ensimmäistä kertaa U.S.A.:ssa asuessamme. Kotikaupungissamme Kuopiossa ei siihen aikaan ollut edes automarketteja, McDonaldsista puhumattakaan. Minulla on vieläkin tallessa Toys'r'us:ista ostettu tummaihoinen (sellaista ei ollut kellään kaverilla Suomessa!) Barbie sekä Kaalimaan Kakara.

Ah.

Tässä silmä lepää. Anteeksi kaikki kehittävien puulelujen kannattajat.

Täällä myydään myös telttoja ja näyttäisi olevan mökkikylä. Voisiko tänne leiriytyä?

Ennen reissua kerroin lapsille, että menemme vain katselemaan leluja ja ostamaan kaverille synttärilahjan, emme muuta. Lapset noudattivat sääntöä mallikkaasti, mutta itselläni teki tiukkaa alelaarien ääressä. 

Katsokaa nyt tätäkin:

Haluan nämä kaikki!

Seinällinen täynnä lapsuuteni ykkösleluja: Sylvanian Families -eläimiä - ja vaikka mitä alennuksessa! Haluan!

Ei ollut yllätys, että kaksivuotiaita oli hankala saada pois kaupasta.

Pienen pojan unelma.

Yritän pitää leluhankinnat kohtuudessa, mutta tekisi mieli keksiä tekosyitä päästä liikkeeseen uudelleen. Ihan vaan katselemaan. Ja vähän vain koskettelemaan.