Pitäisi

Tänään on jostain syystä ollut sellainen 'pitäisi'-ahdistuspäivä. Pahinta omassa pitäisi-ahdistuksessani ei suinkaan ole kaikki ne asiat joita pitäisi tehdä, vaan se ettei yhtään huvittaisi edes aloittaa mistään.

Minun pitäisi siivota työ/vierashuone, koska viikonloppuna ovat tulossa kylään vanhempani, enkä usko heidän ilahtuvan jos joutuvat nukkumaan siinä rojuläjässä, mikä tuo huone on tällä hetkellä. Työhuoneeseen kerääntyy kaikki se tavara, joka halutaan äkkiä pois silmistä ja jolle ei heti löydy mitään muuta säilytyspaikkaa. Todella ruma huone ja niin täynnä tavaraa että ahdistaa. 

Tästä päästään suoraan sisustusahdistukseen. Pitäisi nimittäin oikeasti tehdä joitakin sisustuksellisia suunnanmuutoksia. Yksi syy siihen miksi ette tule näkemään kotiani kuvissa on että haluaisin niiden lukijoiden jotka eivät oikeasti ole käyneet meillä luulevan, että asun kauniisti ja tyylikkäästi sisustetussa kodissa. Oikeasti kärsin sisustushäpeästä. Olemme asuneet 'väliaikaisessa' asunnossa kohta jo viisi vuotta, ja tästä syystä kaikki on vähän sinne päin. Sisustuksen suhteen olen elänyt 'sitten kun' -elämää, haaveksien siitä että joskus vielä pääsen maalaamaan ja tapetoimaan ja (parhaissa unelmissani) moukaroimaan meidän kamalan TV-tason atomeiksi. (Toinen syy kotikuvien puuttumiseen on se, etten vielä tiedä, kuinka paljon elämästäni haluan jakaa täällä blogissa, asia on vasta muotoutumassa.)

Näyttääks mun peba isolta tässä?

Pitäisi pohtia perheeni vaatetusta siskoni lauantaina vietettäviin kihlajaisiin. Tämä on aina paha rasti, koska vaikka lapset saisikin puettua siististi, jää aina jäljelle klassinen pulma omasta pukeutumisestani. Teoriassa minulla on ihan kivojakin vaatteita, mutta käytännössä niissä on kaikissa jotain vikaa joko mallin, istuvuuden tai värin suhteen.

Pitäisi hankkia akvaarioon joko hiilidioksidilevitin tai hankkiutua eroon koko ammeesta. Toissa vuoden marraskuussa suurella innostuksella alkanut akvaarioharrastus on muuttunut väkisinpuurtamiseksi, kalat ja kasvit eivät viihdy ja nyt pitäisi joko tosissaan panostaa tähän juttuun tai nostaa kädet pystyyn ja sanoutua irti koko hommasta. Asiaa vaikeuttaa se, että kalat ovat nelivuotiaan kavereita.

Pitäisi mapittaa kaikki ne miljoonat paperit, jotka pyörivät työhuoneen pöydällä. En enää erota maksettua laskua maksamattomasta. 

Pitäisi neuloa pois ne kaksi säkillistä lankaa jotka on ollut pakko ostaa varalle ihan siksi vaan koska on tehnyt mieli. Nyt ne vievät turhaan tilaa vaatehuoneen lattialla.

Niin, se vaatehuone. Se on myös yksi kaatopaikka, ei siitä sen enempää.

Pitäisi opettaa kuopusta käymään potalla. Käyhän se, ja tuleehan sinne, mutta niin, ettei suurimmaksi osaksi tulisi vaippaan ja lattialle.

Ja sitten ne niin arkiset: pitäisi askarrella lasten kanssa enemmän, lukea heille enemmän, joskus ehtiä ja jaksaa silittää vaatteita, pestä kylpyhuoneen seinät ja lattia ja monta, monta muuta.

Eniten ehkä ahdistaa kevään tuleva ikkunanpesurumba.

Teoriassa ei niin vaikeita, mutta mikä siinä on että joskus ei vaan saa aikaiseksi?  

Yksi onnistuminenkin tälle päivälle: ostin vihdoin Partioaitasta pitkään aikomani Nikwax-pesuaineen vedenpitäville tekstiileille. Puhdistaa siis mm. Goretex-vaatteet, teltat, reput ym. säilyttäen niiden vedenpitävyyden, ja tällä voi kuulema pestä myös lasten toppahaalarit. Pyöritin tänään testinä Jack Wolfskin 'välikausi'takkini koneessa, jotkin pinttyneimmät paikat eivät aivan puhdistuneet (ei ehkä olisi kannattanut hankkia puistokäyttöön vaaleaa takkia), mutta suurimmaksi osaksi tuli puhdasta. Jotain siis.