Olen yrittänyt raivata tavaraa pois lähestyvän muuton tieltä. Pari päivää sitten ennätin lastenhuoneeseen ja sain kasattua sieltä pois kaksi kohtalaisen kokoista säkkiä leluja, jotka eivät ole viime aikoina juuri saaneet lapsilta laatuaikaa. Merkillinen ilmiö on se, että aina kun vanhempi joko a) lainaisi jotakin lelua jollekin toiselle lapselle tai b) uhkaa viedä lelun varastoon tai - järkyttävää - antaa sen pois, tulee jo kauan sitten unohdetusta lelusta niin tärkeä että lapsi luopuisi mieluummin omasta äidistään kuin kyseisestä lelusta.
Tällä kertaa missio onnistui; lasten ollessa harhautettuna muualla sain vietyä pois mm. repsahtaneen Polly Pocketin talon, Sotkan korruptiosorsan, Fisher Pricen maatilan eläimineen, lauleskelevan lelukoiran (joka muuten osasi sopivasti lähdön hetkellä huikata 'hei hei'), Hertan ja monia muita jotka yleensä tyhjennetään hyllyistä lattialle ja joilla leikitään kaksi minuuttia kunnes joku niistä suositummista leluista pääsee tositoimiin. Ja tuo tuoli - sillä on kaaduttu takaraivo edellä lattiaan jo tarpeeksi monta kertaa, silti se ei halua pysyä parvekkeella vaan hakeutuu kerta toisensa jälkeen sisätiloihin.
Miten näitä onkin kertynyt näin paljon? Leluja kerätessä tuli morkkis siitä, mihin kaikkeen turhaan sitä on rahojaan syytänyt. Tai ovat niitä kyllä roudanneet meille muutkin kuin me - sitä varten kai sukulaiset ovat olemassa? En uskalla vielä viedä näitä mihinkään kierrätettäväksi, vaan vien nämä varastoon ja jos niitä ei kysellä puoleen vuoteen oletan, että ne on turvallista laittaa eteenpän. Tosin jos kirpparilla meinaa myydä niin on erittäin tärkeää, ettei lapsia ota sinne mukaan pöytää järjestelemään tai saa tulla niiden kanssa takaisin kotiin.
Miten teillä? Onko leluja sopivasti vai liikaa? Pysyttekö kohtuudessa, onko leluostoksilla kriteerejä ja mitä teette leluille joilla ei enää leikitä?
Meillä onnistuttiin juurikin viimeisissä tyttöjen huoneiden siivouksissa kärräämään jätesäkillinen(!!!) leluja kirppikselle ja vielä hyvässä yhteistyössä, pöytää käytiin jopa siivoamassa yhdessä:) Rahat niistä toki lupasin tytöille ja sijoitussuunnitelmat on jo käsittääkseni olemassa...
VastaaPoistaTuo on muten hyvä jippo, että lupaa vanhoista leluista saadut rahat lasten käyttöön. Luopumisen tuska voisi olla pienempi. Mutta kuinka varmistaa, ettei sieltä kaupasta kanneta kotiin taas uusia kamaluuksia?
PoistaMinä olen lahjoittanut käyttämättömiä leluja meidän paikkakunnan hammashoitolan odotusaulaan. Siellä ne on TOSI kaivattuja! (ja periaatteessa oma lapsikin pääsee vielä niitä käyttämään)
VastaaPoista-Nuppu
Hei tosi hyvä idea! Tosin en tiedä kuinka kestäsin sitä, että esimerkiksi jokaisella neuvolakäynnillä huomaisin että leluja olisi vähemmän, ja taas vähemmän ja osa olisi rikottu... Voisi ottaa sydämestä.
PoistaMä yritin piilottaa leluja lastenhuoneen rempan yhteydessä, mutta ne jotenkin on taas kulkeutunut takaisin muka leikkeihin. Ensi kerralla täytynee yrittää etsiä olemattomista säilytystiloista parempi piilo.
VastaaPoistaMeillä täytyy kyllä viedä vinttikomeroon tms., muuten nuo vainukoirat löytävät ne.
PoistaTodellakin liikaa! Ja alustava ajatus oli se, että meidän lapsella on sitten vain vähän leluja ja nekin on jotain puisia, kierrätettyjä laatuleluja, jotka kestävät sukupolvelta toiselle, eivätkä pidä mitään ääntä. Mitään muovikrääsää ei hankita. Eihän siinä alunperinkään kovin pitkään pysytty, mutta ensimmäisen lapsen ensimmäinen syntymäpäivä suisti meidät kyllä täydellisesti niiltä raiteilta.
VastaaPoistaNyt olisi karsinnan paikka ennen tuplasynttäreitä ja joulua! Huh.
Minullakin taisi olla tuo kehittävä puulelu -fantasia esikoisen syntymän aikoihin. Se on aika yleistä ensimmäistä lastaan odottavien keskuudessa, mutta jotkut oikeasti onnistuvatkin siinä.
PoistaOlin ajatellut hätäsuunnitelmana että joulupukki voisi kirjoittaa lapsille ja kehottaa karsimaan koska muuten uudet lelut eivät mahdu kaappeihin eikä niitä voi tuoda ;-) Olisiko eettisesti kamalan väärin?
Me ei olla uutena montakaan lelua ostettu, kirppareilta jotain, mutta tuntuu että suurin osa on tullut lahjoina täysin yllätyksenä ja pyytämättä. Ja niitä on aivan kamalat kasat. Ihan vauvalelut mä olen onnistunut raivaamaan pois, vein kirpparille ja myymättä jääneet lahjoitin yhden yhdistyksen kautta.
VastaaPoistaVauvalelut on suurimmaksi osaksi meiltäkin pois, myin noin vuosi taaksepäin huuto.netissä ison kasan pakettina. Joitakin leluja tietty olisi kiva säästääkin muistona, mutta kun asuu kerrostalossa ja varastona on vintillä sijaitseva verkkokomero, ei tilaa ole todellakaan ruhtinaallisesti.
PoistaMeillä on AIVAN liikaa leluja. Tekisi mieli heittää tolkuttomat määrät pois mutten raaski kun ne ovat kuitenkin kalliita ja mahdollinen seuraava lapsi voisi niillä leikkiä. Olenkin tehnyt niin, että säilön varastoon osan leluista ja vaihtelen niitä aina välillä. Näin lapsi saa "uusia" leluja aina tasaiseen tahtiin. :)
VastaaPoistaMoni on kertonut harrastavansa tuota omaa lelukierrätystä, eli välillä osa leluista piiloon, toimii kuulema tosi hyvin. Ehkä kuitenkin parhaiten ihan pienillä lapsilla, joilla muisti on rajallisempi?
Poista