Lapsimessut & vaateasiaa

Kuten lukemani perusteella suurin osa muistakin Etelä-Suomen blogisteista, kävin minäkin tänään aamulla Lapsimessuilla. Voisi ehkä puhua läpijuoksusta, koska aika oli todella rajattu, messut aukesivat kymmeneltä aamulla ja jo kahdeksitoista piti olla hakemassa esikoinen kerhosta. Hyvän puolitoistatuntisen kuitenkin ehdimme siellä pyörähtää ystäväni sekä molempien kuopusten kanssa.

Ostaahan tuolta olisi voinut vaikka mitä. Silverjungle, Gugguu ja muut ihanat merkit olivat kivasti edustettuina, mutta 'osta vain tarpeeseen' -diettini piti melko hyvin. Vaikka meillä ei nyt ole juuri tähän hetkeen varsinaisesti tarve, en voinut ohittaa näitä helmenvalkoisia Nokian Hai-kumppareita esikoista ajatellen. Hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen 20 €. 

Nykyiset ovat kokoa pienemmät ja on oletettavissa, että ne jäävät pieneksi kesken kauden koska olivat käytössä jo syksyllä. Nyt kotiin tultuani huomasin, että kokoeroa pohjallisilla on vain reilu 0,5 cm - olisikohan pitänyt ottaa suoraan kaksi kokoa suuremmat? Sitten päädyin siihen lopputulemaan, että kyllähän se aikuisellakin tuntuu ikävältä kulkea kaksi numeroa liian suurissa kengissä, eli ei kannata surra, varsinkaan tuon hinnan takia.

Kuopukselle ostin ensi talveksi jemmaan epäedustavat mutta käytössä lämpimimmiksi todetut Rasavilin toppahanskat, hintaa 10 €.  

Kesämekkoja tulen tarvitsemaan esikoiselle, mutta nyt tulee tunnustus: en enää uskalla ostaa vaatteistaan tarkalle viisivuotiaalle vaatteita ilman että saan häneltä hyväksynnän. Siis peruspaitoja ja legginsejä joo, mutta en juuri muuta. Tähän on tultu. Hävettää.

Esimerkki: olin viime kesänä ostanut tytölle omasta mielestäni kauniit shortsit, joita hän ei koskaan suostunut pukemaan päälleen. Yksi aamu pakotin. Puistoon mentiin itkien, ja lapsi ei suostunut tulemaan puistorakennuksen takaa pois siinä pelossa, että joku kaveri näkee hänet nolot shortsit päällään. Piti vaihtaa päälle legginsit. Pelkään jo valmiiksi murrosikää.

Tietysti nyt pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mikä meni pieleen, ja kyllähän sitä syytä varmaan löytyy itsestänikin. Sämplään lastenvaatteita, mutta se on kyllä kohdistunut ulkovaatteisiin. Sisävaatteista minulla ei juuri ole ollut kriisejä. Niillä on menty mitä on saatu ja nyt kun ovat varastot ehtyneet olen hiljalleen voinut ostaa uusia, enemmän oman maun mukaisia, tilalle. Jostain syystä rakas lapseni on kuitenkin valinnut vaatteet kapinakohteekseen.

Voisi tietysti myös miettiä onko tämä juuri sellainen valtataistelu joita nämä viisi-kuusivuotiaat harrastavat ihan lämpimikseen, mutta en jotenkin myöskään näe mitään pointtia siinä että pakotan lapsen päälle sinisen paidan tai käärmeennahkakuosia ihan siitä ilosta että voittaisin matsin. Jos samalla rahalla saa tyttären mielestä ihanan pinkin glitterpaidan ja sen yäk-paidan, miksen antaisi lapsen itse valita?