Kerhoaamu oli lennokas. Vaikka kuinka muka pitäisi olla aikaa aamulla, olemme käytännössä kuitenkin lähes aina myöhässä esikoisen yhdeksältä alkavasta kerhosta, joka sentään sijaitsee vain parin sadan metrin päässä kodistamme. Kaikki tuntuu meillä olevan aina hukassa, kaikennäköisiä pinoja lojuu siellä sun täällä, kakkahätä tulee kriittisellä hetkellä (siis lapsille), kaikki vaatteet ovat pesussa, yksi päättää eteisessä ettei osaakaan enää pukea kenkiä jalkoihinsa, lapset riitelevät siitä kumpi saa tilata hissin.
Siinä vaiheessa kun pääsimme kerholle ja huomasin esikoisen astmalääkkeiden unohtuneen kotiin, olin jo siinä pisteessä että olisin voinut pienestäkin provokaatiosta piestä seuraavan vastaantulijan. Missä vaiheessa elämästäni tuli tällaista kaaosta? Vaikken ikinä vaihtaisi lapsiani pois, välillä kaipaan kovasti niitä aikoja jolloin mikään kotona ei liikkunut ellei sitä itse liikuttanut. Vapaa-aikansa saattoi käyttää kuten itse halusi.
Tänään turhauduin lopullisesti siihen, että vaikka kuinka siivoan ja pesen pyykkiä ja laitan ruokaa niin heti kohta kämppä on sen näköinen kuin siellä olisi mellastanut hunnilauma. Enkä todellakaan ole niitä ihmisiä jotka nauttivat siivouksesta tai kokevat sen jollain muotoa rentouttavana. Lähes kaiken sen 'vapaa-ajan' jonka päivällä saan silloin kun kuopus nukkuu ja esikoinen katsoo Barbie-DVD:tä käytän itsekkäästi omiin puuhiini enkä kotihommiin.
Haaveissani, tai siis siinä utopistisessa unelmassa että lapset olisivat edelleen olemassa mutta minulla olisi runsaasti syyllisyys- ja lapsivapaata aikaa sekä mukavasti käyttörahaa, puuhastelisin päivät pitkät kaikkea mukavaa. En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka koko kodin siivottuaan valittavat ettei heillä ole mitään tekemistä. Minä sisustaisin, ompelisin, ostelisin lastenvaatteita, menisin valokuvauskurssille, lukisin roskaromaaneja yömyöhään, ostaisin Playmobil-leluja ja pyhittäisin niille kokonaisen huoneen ja rakentaisin sinne Playmobil-kylän, kuvailisin Terapianukkeja ja istuisin kavereiden kanssa ydinkeskustan kahviloissa juomassa ylihintaisia erikoiskahveja.
Poden syyllisyyttä siitä, etten ole tarpeeksi aikuinen ja käytä enemmän aikaa kodin puunaamiseen. Taidan olla vähän laiska. Omalla äidilläni oli aikanaan kolme pientä lasta ja kaikki liinavaatteet kaapissa silitettyinä, eikä meillä silloin ollut edes astianpesukonetta.
Kuinka saisin siirrettyä samaa itseeni? Tarvitseeko? Voisiko puolisotkuisesta kodista oppia jopa nauttimaan ja samalla hyvällä omallatunnolla surffata netissä ja syödä suklaata? Vai onko tämä kotikaaos merkki luonteenheikkoudesta?
Oi ihan kuin kirjoittaisit minun elämästäni! Tänään juuri tuskailin samoja asioita siivottuani aamupäivällä. Iltapäivästä tuon aherruksen tulos oli jo historiaa.
VastaaPoistaSehän siinä ärsyttääkin että ilo on aina niin lyhytkestoinen. Kaikki aherruksen tulokset tuhotaan hetkessä. Jotenkin pitäisi tätä tavaramäärää saada pienemmäksi, mutta miten?
PoistaSama juttu, tämä teksti voisi olla minunkin kirjoittama! Ja minullakin oma äiti oli sellainen että aina oli lakanat mankeloitu siististi kaappiin, ikkunat, uunit ja saunat ja muut extraikävät jutut pestiin säännöllisesti, perjantaisin oli AINA siivouspäivä, keittiön kaapeissa oli hyllypaperit... Jos tämä on vastareaktio sille kaikelle??? Tai sitten olen vaan laiska. :)
VastaaPoistaJoo, perjantain siivouspäivän muistan kyllä. Siihen päälle vielä pullanleipomiset ja sen sellaiset, ja äiti kävi vielä töissäkin. En käsitä.
Poistahttps://www.facebook.com/TavaraPaivassaPois
VastaaPoistaTässä ratkaisu tavarakaaokseen. Suunnittelin mukaan lähtemistä, mutta sitten iski paniikki - en raski luopua mistään :)
Minä en tee ikinä lasten päiväuniaikaan kotitöitä, vaikka se voisi varmaan olla jonkinmoinen ratkaisu kaaoksen hallintaan. Omasta pienestä ajastani en vaan luovu.
Hei, kävin katsomassa, tuo olisi tosi hyvä! Luulenpa vaan, että tuon 300 tavaraa saisi helposti pelkästään lastenhuoneesta ilman että tenavat edes huomaisivat minkään kadonneen ;)
PoistaSama täällä. Aivan loputon suo. Mä en YMMÄRRÄ miten joku saa kodin pidettyä siistinä kahden tai ylipäänsä lapsien kanssa. Mä en ole ollut mikään yltiösiisti koskaan, mutta silti nyt välillä ahdistaa tämä ainainen kaaos. Ahdistaa yleinen kaaos ylipäänsä joka puolella ja keittiö on sitten aivan oma lukunsa, kun yksivuotias lennättää ruokaa välillä kattoonkin. Ja ylipäänsä tavaraa on vaan aivan liikaa ja kaikki on väärissä paikoissa.
VastaaPoistaMä aina välillä päätän, että NYT. Nyt siivoan kaiken aina heti. Kaikki aina vaan laitetaan heti paikoilleen. Mutta höpö höpö, alta aikayksikön homma on karannut taas käsistä!
Meidän kummitytön isosisko on muutaman vuoden iästä asti tykännyt siivoamisesta ja siististä huoneesta. Nyt viisivuotiaana hän siivoa joka välissä pikkusiskonsakin jäljet. Näppärää! Meidän lapsilla ei ole tuota geeniä, ei kai ole ihmekään. :)
Mulla on myös noita nenänvalkaisupäiviä siivouksen suhteen. Puunaan kodin kuntoon ja sitten vahdin mustasukkaisesti kaikkia etteivät sotke uurastuksen tulosta. Sitä kestää ehkä sen kaksi päivää, kunnes tulee se hetki kun en ole varuillani ja homma räjähtää taas käsiin. Kai se on ihan oma rotunsa ketkä pitää paikat tiptop.
PoistaItse yritän tunkea kaikki kaappeihin ja milloin mihinkin , saunassakin vaatekasoja jne jne. Päällisin puolin kun saa kuntoon ja aloittaa niin sanotusti _siivouksen_ niin sitten sitä hommaa vasta onkin, kun kaikki kätköt alkaa siivoamaan ;) loputon suo se on pienten lasten kanssa. Itseä ressaa sotku enkä hevillä jätä asioita roikkumaan , mut aina ei ehdi, joskus ei viitsi :)
VastaaPoistakivaa viikonloppua , ota ansaitut suklaat :P
Joo, ne kätköt on pahoja. Meillä kaapit tursuaa vanhoja verhoja ja kenkiä joita ei ole käytetty kuuteen vuoteen, unohdettuja joulukuusenkoristeita ja käytettyjä pattereita. Kaipa ne kaikki saisi kuntoon jos vaan jaksaisi ottaa sen ajan että järjestelisi. Luulen, että minulla on kyse prioriteettiongelmasta, ts. kaikki muu on hauskempaa kuin järjesteleminen.
PoistaIhanan lohdullisia kuvia. Meilläkin on joka paikassa niitä kasoja, kenkiä eteinen hujan hajan. Ja tämä mutsi ei ole vielä saanut toppavaatteita säilöön ja kesävaatteita esiin. Ikkunoista on vain osa pesty. Päätin, että pesen vain ulko- ja sisäpinnan nyt keväällä. Hitto, mä inohan tätä kun mikään tavara ei löydä paikalleen, tai sitten sillä ei ole sitä paikkaa.....
VastaaPoistaMutta mitäpä jos ottaisi siivooja. No ei kannata, kun se isoin työ on tuo tavaramäärän kerääminen/järjestely. Kyllä minäkin nopeasti ja mielelläni pesen/imuroin esteetöntä pintaa :P
Kiitos kun sain avautua :)
Kiitos, kun avauduit! :) Meillä myös toppahaalarit odottavat pesua koska aina joku toinen lasti ajaa niiden edelle ja ikkunoista pesty vain olohuoneen puoli.
PoistaSiivooja olisi kiva paitse just tuo että pitäisi siivota että siivooja pääsisi siivoamaan. Enemmänkin tarvitsisin sellaista kodinhoitajaa joka hoitaisi kaikki nämä tylsät hommat kuten ruoanlaiton, pyykkihuollon ja vessanpesun.
EIköhän meillä kaikilla Äideillä ole noita ajatuksia. Kuulostaa tosi tutulle!
VastaaPoistaMinä en kestä sotkua, mutta olen oppinut välillä sietämään sitä. Tavaran vähentäminen auttaa, mutta itselläni on ainakin sen verran hamsterin verta, ettei se aina oikein onnistu. Lapset kuitenkin kasvaa, eiköhän joskus helpota!
Minullakin sotkunsietokyky on huomattavasti noussut, mikä on sekä huono että hyvä asia. Nyt voi jo tyynesti raivata illan päätteeksi tilaa sohvapöydältä että saa nostettua siihen jalkansa kun alkaa katsoa TV:tä.
Poista