maanantai 13. tammikuuta 2014

Blogin kuolinisku



Tässä kävi vähän niin kuin ei pitänyt käydä.

Jäin pienelle muuttotauolle sen jälkeen kun olin kovasti puhunut uudesta kodista ja remontoinnista. Oli remontointia, pakkausta, itse muutto ja muuton jälkeistä kaaosta. Vähitellen tavarat siirtyivät omille paikoilleen ja kun illalla alkoi vihdoinkin jäädä 'omaa aikaa', askeleet veivätkin tietokoneen sijasta kotisohvalle tai muihin hommiin.

Blogin päivittäminen tuntui kaukaiselta ajatukselta. Ennen muuttoa luulin haluavani jakaa uuden kodin blogissa, mutta muuton jälkeen nousikin haave yksityisyydestä. Koti on ihana, mutta en halunnutkaan esitellä sitä ihmisille joita en tunne. Toisinko minkä tahansa kadunmiehen kotiini ihastelemaan seinämaalin sävyjä tai uusia verhoja? Samoin en voi tietää, kuka siellä ruudun toisella puolella päivityksiäni lukee.

Ja kun aikaa kului, alkoi päivittäminen tuntua yhä hankalammalta. Sitten alkoi hävettää äkkikatoaminen ja päivittämättömyys, siis juuri se varma resepti blogimaailman respektin menettämiselle. Mielessä oli monta asiaa joista voisin kirjoittaa, mutta yhdestäkään en oikeastaan halunnut kirjoittaa. Sellaista tapahtumaa ei oikein ollut, joka olisi päässyt ohittamaan sisäisen palomuurini. Tietoturvatasoni nousi huimasti.

Olen tänä aikana miettinyt paljon yksityisyyttä. Nautin kirjoittamisesti, mutta olisiko minulle sittenkin jokin toinen kanava jota kautta voisin purkaa kirjoittamisen tarvetta? Tämä blogi alkoi varsin tavallisena äitiblogina. Vaikken olekaan ladannut tänne kovin tunnistettavia kasvokuvia lapsistani, on takaraivokuvakin alkanut tuntua yksityisyyden loukkaamiselta. En olekaan enää varma, onko minulla oikeutta kertoa niin paljon lasteni elämästä kuin olen kertonut. Jos nyt aloittaisin blogin, kirjoittaisin sitä paljon anonyymimmin. Ilman kuvia lapsista, kertoen sattumuksia ja omia ajatuksiani, en niinkään lasten arjesta ja heidän elämästään.

Yksi iso asia on ollut myös huomata, kuinka paljon aikaa bloggaaminen vie, kun sitä tekee tiheän säännöllisesti. Enkä puhu nyt ainoastaan kirjoittamisesta, vaan kommentteihin vastaamisesta ja myös muiden blogien seuraamisesta. Kaikki ovat erinomaisen nautittavaa puuhaa, mutta suoraan sanottuna ainakin minun kohdallani aika on suoraan pois lapsilta, aviomieheltä, kotitöistä, muista harrastuksista. Blogitauon myötä olen ehtinyt mm. lukea kirjoja, pitää kodin siistinä, katsoa elokuvia, soittaa huilua, keskustella mieheni kanssa, olla enemmän läsnä lapsilleni sekä tehdä käsitöitä. Nyt töihin mentyäni ja lasten aloitettua tarhan vaalin 'vapaa-aikaani' vielä enemmän. En halua tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että blogi on päivittämättä. Joko tehdään kunnolla tai ei tehdä ollenkaan.

Blogi imaisee helposti useamman tunnin illassa, jos sille antaa pikkusormen. Minä en enää halua antaa. Haluan, että elämänsisältöni tulee itse elämästä, ei elämän raportoinnista. En halua enää neuroottisesti kytätä onko kirjoitukseni saanut kommentteja, en halua että arvotan itseäni lukijamäärien mukaan. Itsetuntoni ja kunnianhimoni eivät ehkä enää riitä siihen.

Nämä ovat vain minun totuuksiani. Tämä blogi lähtee nyt määrittelemättömälle tauolle. Kenties vielä kadun tätä päivitystä ja palaan, kenties tämä blogi jää unholaan.

Jään lämmöllä muistelemaan ihania lukijoita ja kanssabloggaajia, olen saanut teiltä upeaa palautetta ja olette tehneet minut iloiseksi. Tulen varmasti vierailemaan muissa blogeissa, joten siellä tavataan. Kenties joskus vielä kadun tätä päätöstä ja aloitan bloggaamisen uudestaan, sitähän ei voi tietää, mutta siihen saakka: kiitos ja lukemisiin!

Maria

14 kommenttia :

  1. Tosi hyviä ajatuksia ja usko tai älä, paljon samanlaisia ajatuksia on mielessä.katsellaan... Mutta siis kiitos paljon ja näkemiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika aikaansa kutakin? Elämänvaiheet tulevat ja menevät, samoin kuin omat intressit. Minulla on suunnattomasti kunnioitusta niitä kohtaan, jotka päivittävät säännöllisesti laadukkaita blogeja, sinä yksi niistä, mutta huomasin, että minusta ei vaan taida olla siihen. Lukijaksi jään kyllä ja kommentoimassakin aion käydä!

      Poista
  2. Jotta olisin rehellinen (ja itsekäs), niin on pakko sanoa, että harmi!! Olet ollut lemppareitani. :) Mutta ymmärrän toki syysi, ne ovat oikein pätevät. Mutta ikävä tulee kirjoituksiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tiedä, kuinka tässä vielä käy, mutta nyt mennään näillä! Olen muuten käynyt stalkkaamassa sinunkin blogiasi, mutta kommentointi on sattuneista syistä jäänyt vähemmälle. Jotenkin olen ajatellut että pitää tehdä tilit selviksi oman blogini kanssa ennen kuin lähden runsaasti kirjoittelemaan muiden blogeihin kommentteja. Nyt varmaan tulee vähän enemmän tarmoa siihenkin asiaan. Mutta onneksi sinä jatkat, koska olet vuorostasi yksi minun lemppareitani <3

      Poista
  3. Byyy muistan hienon käden jälkesi, kivoja tekstejä ja ajatuksia, yksi ekoistablogeista johon "tutustuon " oikein kunnolla viime kesänä. Onnea uuteen kotiin. Tee juuri niinkuin tuntuu hyvälle :)


    Mamin aarteet , Rea ja Lapset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rea! <3 En minä täältä kokonaan katoa, vaan käyn kyllä lueskelemassa suosikkiblogejani ja kommentoimassa edelleenkin, nyt vähän kevyemmällä omatunnolla kun ei ole koko ajan huono olo omasta blogista. :)

      Poista
  4. Sinua olen kaipaillut, mutta syynkin poissaoloosi arvannut. Niin kivaa kuin blogiasi on ollut lukea, kuulostaa siltä, että saat ehkä itse elämästäsi irti ilman sitä. Miten paljon oletkaan touhunnut!
    Kaikkea hyvää toivottaen, LQ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamala kun tulee haikea olo, kuin olisi jättämässä pysyviä jäähäväisiä... Tavataan muissa blogeissa ja kiitos kun olet seurannut tätä blogia!

      Poista
  5. Kiitos blogistasi. Harvemmin tuli kommentoitua. Vaikka itse olin samanlainen kommenttikyttääjä.

    Mulla myös tauko ja mietin mitä tehdä, kunnes päädyin siihen, että aloitan alusta ja yritän kaikkeni olla stressaamatta siitä. Tehdä niinkuin joskus aluksi tein. Blogata itselleni, mutta lukijat ja kommentit ovat sitten vain plussaa. Vaikkei sitä nyt erityisemmin kirjoittanutkaan "huomiohuoratakseen" niin kummasti blogi voi helposti ajaa siihen, että ilo tulee nimenomaan siitä raportoinnista kuin itse tekemisestä. Mulla kävi toisin, tauon aikana huomasin, että se raportointi on itselleni tärkeää, ihana sama lukeeko sitä kukaan.

    Hyvää jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on kieltämättä tullut mietittyä että olisi yhä mukava kirjoittaa blogia, mutta käytännössä illat menevät ohi niin huimaa vauhtia, että en mitenkään ehtisi panostaa blogiin niin paljon kuin haluaisin - jos siis sitä edelleen haluaisin pitää. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä oli kuitenkin hyvä ja paras päätös juuri tähän hetkeen.

      Aurinkoista kevättä!

      Poista
  6. Ymmärrän päätöksesi. Harmillista, olithan suosikkini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ollaan toisemme suosikkeja vielä pitkään :D

      Poista
  7. Teit kerran lähtemättömän vaikutuksen kirjoittamalla ihmisten ymmärtämisen lisääntymisestä. Siitä, kuinka olet oppinut asiakaspalvelutyössä näkemään ihmisten töykeän käytöksen taakse, muistat varmaan.

    Se oli upea postaus, ja enempää en tarvitse. Se niksi oli yksi netin mieleenpainuvimmista, ja olen siitä kiitollinen. Siitä on ollut suuri apu omassa työssäni ja elämässäni.

    Paljon kiitoksia. Sen enempää ei yhdeltä bloggaajalta voi pyytää.

    -Maria myöskin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistäsi ja anteeksi häpeällisen myöhä vastaukseni! Käytön puutteesta johtuen unohdin Blogger-salasanani ja vasta tänään syntyi ahaa-ilmiö. Olen miettinyt kommenttiasi usein, ja se saa minut aina hyvälle mielelle - ihanaa jos näistä kirjoituksista on ollut ihan apuakin! Oikein ihanaa ja aurinkoista kevättä sinulle!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina!