Pääsiäinen ja maidottoman, munattoman ja luontaisesti gluteenittoman suklaakakun ohje

Sisarussarjastamme vanhimpana minulla on monesti ollut ilo saada tupa täyteen lapsuudenperhettä kun vanhempani ovat Helsingissä vierailulla. Tänään saimme vieraiksi myös keskimmäisen siskoni kihlattunsa kanssa. 

Kerrankin onnistuin välttämään kaikenlaisen valmistautumisstressin ja laitoin ruokaa hyvällä tuulella, nauttien kauniista auringonpaisteesta ja mukavasta seurasta. Pieni keittiömme oli ääriään myöten täynnä ja porukka istui melkein toistensa sylissä, mutta sopi sijaa antoi taas jälleen kerran.

Meille aikuisille tein jälkiruoaksi Marianne-tuorejuustotortun josta unohdin ottaa kuvan kun tuli kiire sitä syömään. Torttu tehdään edellisenä iltana ja se laitetaan pakkaseen tekeytymään. Meidän perhettä ajatellen se on erityisen kiva ja turvallinen tehdä koska torttuun ei tarvita vehnäjauhoja - esikoisen allergian takia meillä on jauhojen pöllyttely kokonaan kielletty. Resepti täällä ja kuva on Fazerin.

Tyttären 5-vuotissyntymäpäivät lähestyvät, ja olen jo pitkän aikaa sitten luvannut tehdä hänelle ihan oikean suklaakakun. Olen kertonutkin, että tyttö on erittäin allerginen maidolle, munalle ja kotimaisille viljoille. Hyvän reseptin löytäminen on tuottanut päänvaivaa. Yhtä versiota kokeilin, ja tuloksena oli frisbeetä muistuttava kova kiekko. Nyt sain uuden reseptin samalta ystävältäni, joka teki kuopuksen mahtavan Salama McQueen -synttärikakun. Tein aamulla pienen testierän muffinssivuokiin, ja ilokseni muffinssit onnistuivat tosi kivasti! Resepti on peräisin Kinuskikissan uudesta leivontakirjasta.

 
Luontaisesti gluteenittomat leivonnaiset on oman kokemukseni mukaan todella vaikea saada kohoamaan hyvin tai edes kuohkeiksi, joten yllätys olisi suuri kun uunista tuli ulos 'normaalin' näköisiä muffinsseja. Taikinaa laitoin jokaiseen vuokaan säästeliäästi, koska pelkäsin muffinssin muuten jäävän sisältä liian tuoreeksi. Olisi varmaan voinut laittaa enemmänkin, sen verran hyvin nämä paistuivat.

Synttärikakkuun vielä täytteet sisään ja päälle kaunis kuorrutus. Olen niin iloinen! Tytär on haaveillut ihan omasta synttärikakusta ja viimein se on mahdollista! Tällaisista asioista tulee äidin sydän todella iloiseksi.

Maidoton, munaton, (soijaton) ja luontaisesti gluteeniton suklaakakku:

200 g maidotonta margariinia (käytin Keijun juoksevaa maidotonta margariinia)
3 ½ dl sokeria
4 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Semper Fin Mix hieno jauhoseos)
2 dl perunajauhetta
1 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 dl kivennäisvettä
2 dl soijajuomaa -> tämän voisi korvata vaikka riisijuomalla, jos on soija-allergia
(150 g tummaa maidotonta suklaata) - itse jätin tämän pois kokonaan

Voitele vuoka (halkaisija 24 cm) ja jauhota se.

Vatkaa margariini ja sokeri hyväksi vaahdoksi.

Yhdistä kuivat aineet keskenään.

Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen jauhoseosta, kivennäisvettä ja soijajuomaa.

Pilko suklaa rouheeksi ja sekoita se taikinaan. Kaada taikina vuokaan.

Paista 200 asteessa uuniin alatasolla runsas tunti (paiston muffinsseja n. ½ tuntia). Varmista kypsyys coctailtikulla: tikkuun ei saa jäädä taikinaa. Kumoa kakku vasta jäähtyneenä.

 Iloista pääsiäistä kaikille!

Lelutaivas

Olimme aikoneet tänään illasta perinteiselle Sello-reissulle, mutta ystävä pyysi mukaansa Toys'r'us:iin. Ei tarvinnut paljon houkutella.

Toys'r'us:ista voisi hyvällä syyllä tehdä pyhiinvaelluskohteen: se on kaltaiseni lelufriikin unelmapaikka. Kaikkea tekisi mieli ostaa, ei edes välttämättä lapsille vaan ihan itselleni. Lapset hihkuivat innosta, juoksivat ympäri liikettä (anteeksi, henkilökunta), testailivat polkuautoja ja kotimatkalla tytär ilmoitti pissanneensa housuunsa koska ei malttanut kertoa vessahädästään.

Mekko-ostoksille tarvitaan mukaan asiantunteva makutuomari.

 
Toys'r'us:issa on myös nostalgiaa: me Anttilan leluosastoon tottuneet pienet kuopiolaistytöt emme aikanaan kertakaikkiaan voineet ymmärtää kaupan suuruutta kun pääsimme sinne ensimmäistä kertaa U.S.A.:ssa asuessamme. Kotikaupungissamme Kuopiossa ei siihen aikaan ollut edes automarketteja, McDonaldsista puhumattakaan. Minulla on vieläkin tallessa Toys'r'us:ista ostettu tummaihoinen (sellaista ei ollut kellään kaverilla Suomessa!) Barbie sekä Kaalimaan Kakara.

Ah.

Tässä silmä lepää. Anteeksi kaikki kehittävien puulelujen kannattajat.

Täällä myydään myös telttoja ja näyttäisi olevan mökkikylä. Voisiko tänne leiriytyä?

Ennen reissua kerroin lapsille, että menemme vain katselemaan leluja ja ostamaan kaverille synttärilahjan, emme muuta. Lapset noudattivat sääntöä mallikkaasti, mutta itselläni teki tiukkaa alelaarien ääressä. 

Katsokaa nyt tätäkin:

Haluan nämä kaikki!

Seinällinen täynnä lapsuuteni ykkösleluja: Sylvanian Families -eläimiä - ja vaikka mitä alennuksessa! Haluan!

Ei ollut yllätys, että kaksivuotiaita oli hankala saada pois kaupasta.

Pienen pojan unelma.

Yritän pitää leluhankinnat kohtuudessa, mutta tekisi mieli keksiä tekosyitä päästä liikkeeseen uudelleen. Ihan vaan katselemaan. Ja vähän vain koskettelemaan.

Kaksivuotias iso pieni mies

Kuopus täytti tänään kaksi vuotta. Uskomatonta, että vauvani on jo niin vanha! 

Juhlat vietettiin aamupäivällä 'kaveriporukalla' ja Salama McQueen -teemalla, kutsuttuina samanikäiset puistokaverit. Touhua riitti, kuten tämän ikäisten synttäreillä on tapana. 

Ihana ystävä teki upean Salama McQueen -kakun. En voi kylliksi kiittää!  

Sankari kiittää myös maailman parhaiden ystävien seurasta sekä ihanista lahjoista! Tänään on menty nukkumaan kuvassa näkyvä traktori kädessä.

Isosiskon viisivuotissynttäreitä juhlimme parin viikon päästä hieman isommalla väellä, nyt pitäisi vielä päättää päivämäärä. Niihin kekkereihin ei taida enää kerrostaloasuntomme olohuone riittää, ajattelimme vuokrata tilan juhlia varten.

Tässä välissä olisi tarkoitus vielä juhlistaa lasten synttäreitä kummien kanssa, lisäksi omat vanhempani tulevat käymään viikon kuluttua ja silloinkin juhlitaan - siskoani, äitiäni, isääni ja meidän pieniä. Hurraa kesän rakkauden hedelmät!

'Hirtän itseni patteriin' ja muut kauneimmat lastenlaulut

Esikoinen on siinä iässä, että laulattaa kovasti. Kuuntelen keittiössä paljon radiota ja joulun jälkeen ostin itselleni Vain elämää -levyt, jotka ovat soineet paljon meillä kotona. Tytön suosikkikappale on Erinin 'Vanha nainen hunningolla' Katri Helenan tulkitsemana, eli kotoisammin 'Ratsastuslaulu'. Erityisesti hän tykkää laulaa kertosäkeen alkua, joka menee: "Ja mä mietin kuinka mä ratsastin..." Onneksi ei tiedä, mihin sanoilla viitataan.

Tyttären paras ystävä puolestaan yhdessä vaiheessa lauleskeli PMMP:n Rakkaalleni-kappaletta jossa on sanoitus: "Jos kuitenkin sä hylkäät, niin hirtän itseni patteriin”.

Kovin ovat lastenlaulut muuttuneet omasta lapsuudestani. 

Kuopus oli asetellut tiikereitä parin päivän takaisissa leikeissään. Aikuinen näkee - ja kuulee - asiat hieman eri vinkkelistä.

Aika tietysti kultaa ja muuttaa muistot, mutta omat musiikilliset muistikuvani lapsuudestani ovat laatua 'Mörkö se lähti piiriin', 'Mustan kissan tango' sekä 'Täti Moonika'. Meillä on kyllä nykyäänkin muutama ihan oikea lastenlaululevy, jotka vain valitettavan usein vain jäävät pölyttymään hyllyyn.

Pitäisikö alkaa olla varovaisempi sen suhteen, millaista musiikkia kotona kuuntelee? Missä iässä lapset alkavat ymmärtää mitä he oikeastaan rallattelevat? Onko populäärimusiikki lapselle pahasta? Ja koska en varmaan olisi pätevä äiti ellen syyllistyisi jostakin: olenko soittanut lapselleni liian vähän lastenlauluja ja onko vahinko vielä korjattavissa? Pitäisikö se korjata? 

Kuinka teillä - varotteko soittamasta tietynlaista musiikkia lastenne kuullen vai onko kaikki vapaasti kuunneltavissa? Lauletaanko ja kuunnellaanko teillä paljon perinteisiä lastenlauluja?

Aito ja alkuperäinen

Selailin lasten kanssa vanhaa valokuva-albumiani. Tuossa kuvassa olin vauvana kylvyssä, tuossa ristiäiset ja tuossa... Hetkinen, hetkinen. Tuossa on on Fredrikssonin lakki ja tuossa Mini Rodinin haalari - mutta vuosi on 1981! Miten tämä on mahdollista? 

Ei turhaan sanota, että muoti toistaa itseään! Näyttää nimittäin siltä että olin melko trendikäs taapero jo yksivuotiaana, ainakin mitä nykylastenvaatemuotiin tulee. Niinä päivinä olin kuitenkin varmaan vain yksi tuhansista, puettuna sen aikaisiin henkkamaukkoihin ja jonathaneihin.

Tässä siis talvimuotia vuodelta 1981 ja kovin tutulta näyttää, vai mitäs olette mieltä?

Ps. Jälkihuomautuksena vielä, että voi hyvinkin olla että nämä vaatteet ovat 70-luvun jälkipuolelta, eivätkä siis aivan uusinta uutta talvikaudelle 80-81, mutta hieno yhdennäköisyys kuitenkin nykypäivän tarjontaan!

Tarpeet vs. halut

Tämä on ollut minulle vaikea viikko. Lähes jokainen itseään kunnioittava kauppakeskus, kauppa tai nettikauppa on järjestänyt jonkinlaiset alennusbileet. 

Elloksella on ollut Hintahepulit, Sellossa Sembalot, Forumissa Hintasirkus, KappAhlilla Klubipäivät, Katalog Outletissa Hintahepulit, Citymarketeissa Mammuttimarkkinat, ja mitä näitä muita nyt sitten onkaan.

Oma shoppailuni pyyhki alkuvuodesta hieman yli, joten olen nyt ollut 'Osta vain tarpeeseen' -ostosdietillä. On vaikeaa. Yleensä tarve syntyy sillä sekunnilla kun näen jonkin ihanan vaatteen tai tavaran. Nenänvalkaisuviikkoihin kuuluu, että mieliteoista pitää neuvotella miehen kanssa ennen kuin vingutan Visaa. Hyödynnän nyt siis kätevää yliminä-palvelua. Hyvä kyllä sikäli että kynnys ostaa vaikkapa kaksi uutta pipoa lapsille niiden kaapissa olevan tusinan lisäksi on huomattavasti kohonnut, koska asian esittäminen kulutuskriittiselle puolisolle ei houkuttele. Toimii myös siksi, että silloin joutuu oikeasti miettimään onko jokin asia tarve vai pelkästään halu.

Tällä hetkellä meidän lapset eivät tarvitse uusia vaatteita. Kaapista löytyy sen verran tarpeeksi paitoja ja housuja että niillä kyllä pärjää jos vain vitsii pyörittää pari koneellista viikossa. Mutta kun kaupoissa on juuri nyt ihania vaatteita. Ja vaikka mitä alennuksessa.

Luin muuten jostain, että ostosaddiktion yksi tuntomerkki on kykenemättömyys ohittaa hyvä tarjous. Tunnistan tätä kyllä itsessäni jossain määrin. Meille ei ole tullut mainoksia postilaatikkoon jo useampaan vuoteen ja se on ollut ihan hyvä juttu. Sama pitäisi oikeastaan tehdä sähköpostille - epälistautua kaikista suoramarkkinointi- ja nettikauppalistoista ettei joutuisi houkutuksen tielle.

Yhden löydön sentään viikonloppuna tein - ostin joululahjaksi saamallani lahjakortilla itselleni kunnolliset aurinkolasit, joillaisia olen himoinnut jo useamman vuoden. Olen ollut ohuesti pettynyt markettilaseihin (11,90 €, sentään!) ja tullut Taavetti-ukkini lailla siihen tulokseen että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Tässäpä siis uudet Ray-Banit, tadaa!

Kyllä kelpaa nyt kesää odotella ja aurinkoisista hangista nautiskella. Jotenkin pitäisi vaan päästä yli siitä pelosta että näille tapahtuu jotain. Lapset istuvat päälle, linssi naarmuuntuu, tippuvat päästä. Onko olemassa aurinkolasivakuutuksia?

Ps. Kiitos sinulle ihana ystävä, joka olit kanssani Stockalla ja katsoit lasten perään kun en (tälläkään) kertaa osannut ihan hetikään päättää mitkä aurinkolasit valitsen. Olet mahtava! :)

Hyvä tarjous, parempi mieli

Suoritin tänään ensi talven kenkänumeroarvontaa Prisman alerekkien äärellä. En ole aikaisemmin uskaltanut ryhtyä arvailemaan jalan kasvua, mutta nyt oli jo niin houkuttelevia alennusprosentteja että laskeskelin saavani varmasti ainakin omani takaisin mikäli kengät osoittautuvat liian pieniksi tai suuriksi.

Tyttärelle löysin Kangaroosin karvavuoriset ja kääntövarrelliset saappaat -50%, menevät tosi kivasti sekä puistossa lämpimämmällä ja kosteammalla kelillä (vedenpitävät) että kaupunkimenoissa.

Tämän vuoden 'hienostelusaappaat' ovat jääneet ihan vaan muutamalle käytölle, juuri koska ne eivät pidä vettä eivätkä ole erityisen lämpimät. Nämä nähdessäni hoksasin että voisin ensi vuonna kokeilla josko tälläinen puisto-/kaupunkikenkä -liitto olisi mahdollinen.

Kuopukselle löytyi käytössä hyviksi todetut Viking Goretex -kengät -70%, näitä meillä on ollut jo useamman vuoden, molemmilla tänäkin talvena. Nämä menevät tosi kivasti sen hamstraamani Molon Black Navy -haalarin kanssa, mikä onkin kaltaiselleni asustajalle erityisen iloinen asia.

Tyttövärejä ei noista Vikingeistä enää ollut kuin pienten koossa, ja isompien poikienkin vain muutamat, joista yhdet nappasin kuopuksen puistokaverille.

Näiden kenkien lisäksi meille tulee myös jotkin pakkaskengät. Tähän saakka ne ovat olleet Kuomat kun en ole oikein muista tiennyt, mutta nyt olen lukenut blogeista paljon hyvää Kavateista, joten voi olla että testaan niitäkin.

Löysin samalla reissulla tyttärelle kevätkengiksi ihan normihinnalla Cirafin ihanat tennarit, nämä ovat kuin karkit! Ovat varmasti monikäyttöiset, niin farkkujen kuin hameen ja legginsien kanssa.

Cirafilla ja muillakin merkeillä on tänä keväänä tosi kauniita kenkiä, sekä tytöille että pojille. Jotain on selvästi tapahtunut kenkämarkkinoilla, en muista että olisin aikaisempina vuosina pistänyt merkille yhtä kaunista ja laajaa valikoimaa ihan marketissakin!

Kuopukselle löysin viime viikolla myös sekä puistolenkkarit ja kevättennarit, marketista nekin, toiset Cirafin ja toiset Kangaroon. Ciraf on meille kengissä uusi merkki, Kangaroosia oli kuopuksella jo viime syksynä tennareissa ja olin tosi tyytyväinen.

Kun pääsin kerran vauhtiin niin olin jo ostamassa itsellenikin Vikingin Goretexeja (-70%) mutta sitten tulin järkiini ja tajusin että ehkäpä kumminkin jätän ne kauppaan koska voisi olla liian noloa edustaa puistossa tarralenkkareissa... Jännä että kokoja kuitenkin löytyi vielä 39 kokoon saakka!

Reklamaatio on iloinen asia

Reklamaatio, rekla, rekkula, asiakasvalitus... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Olen melko kova tyttö reklamoimaan. Jos jokin ostamani tuote hajoaa ennen aikojaan tai ei toimi kuten pitäisi, vien varmasti viestiä eteenpäin. Silloin tällöin törmään ihmisiin, jotka eivät koskaan reklamoi vaan omien sanojensa mukaan 'äänestävät jaloillaan'. Mitäs hyötyä siitä on?

Olen reklamoinut mm. kainalosaumastaan hajonneesta Ticketin talvihaalarista (uusi haalari tilalle), metallinpalasta nakissa (lahjakortti lähikauppaan), tuotantovirheestä keksipaketissa (laatikollinen keksejä korvaukseksi), rannekuminauhojen kiertymisestä Molo Kidsin toppahaalarissa (korjaus ompelijalla) sekä vakavimmasta tähän saakka: vauvanruokapurkin reseptin vaihtumisesta ilman mitään merkintää purkkiin, uudet ja vanhat purkit vierekkäin hyllyssä (lopputulos: vehnäallerginen lapsi sairaalaan ja lohdutukseksi 20 € lahjakortti. Toki olisi aina vanhemman velvollisuus tarkastaa tuoteseloste, mutta silloin teki kyllä mieli kuitata että "tämänkö arvoinen meidän lapsemme henki teidän mielestänne on?")

Omasta mielestäni reklamoinnissa voittavat kaikki: tuotteen valmistaja saa arvokasta tietoa pieleen menneestä valmistusprosessista tai laatuongelmasta ja tuotteen ostaja saa korvauksen. En myöskään arkaile antaa palautetta, jos palvelussa on huomautettavaa. Asiakaspalvelutehtävissä suurimman osan työurastani toimineena osaan myös arvostaa asiakkaan antamaa suoraa palautetta; mieluummin korjaustoimenpiteet ja tyytyväinen asiakas joka ostaa uudelleen kuin asiakas, joka ei enää koskaan palaa takaisin.

Aihe tuli mieleeni koska Amazonista joululahjaksi tilaamani Octopod saapui ilman komentokeskukseen kuuluvia tarroja:

Nyt pitäisi viimeistään laittaa viestiä tuotteen toimittajalle ja elänkin toivossa, että Valkonen, Kwazii ja Peso saavat pian jatkaa töitään asianmukaisesti varustellussa ympäristössä.

Onko teillä kokemuksia hyvin tai vähemmän hienosti sujuneista reklamaatioista?

Terapianuket #1 - St. Moritz

Aamu ei mennyt ihan putkeen lasten kanssa joten päätin hauskuttaa itseäni. Saatan joutua häpeämään ja kärsimään, mutta se riski on nyt otettava ;)

Onnea on...

...ystävä, jonka kanssa tapailla hätäuloskäyntiä kenkähelvetissä,

...ystävä, jonka kanssa leikkiä Lumikkia ja Ruususta,

(ja kyllä, meillä näyttää juuri tältä kun lapset ovat vähän järjestelleet)

...ja oma sisarus, jonka kanssa työnnellä nukkeja auringonpaisteessa.

Onnea olisi myös tämä Marimekon Sipi-laukku:

Kuva: Marimekko

   Mukavaa viikonloppua!

Pitäisi

Tänään on jostain syystä ollut sellainen 'pitäisi'-ahdistuspäivä. Pahinta omassa pitäisi-ahdistuksessani ei suinkaan ole kaikki ne asiat joita pitäisi tehdä, vaan se ettei yhtään huvittaisi edes aloittaa mistään.

Minun pitäisi siivota työ/vierashuone, koska viikonloppuna ovat tulossa kylään vanhempani, enkä usko heidän ilahtuvan jos joutuvat nukkumaan siinä rojuläjässä, mikä tuo huone on tällä hetkellä. Työhuoneeseen kerääntyy kaikki se tavara, joka halutaan äkkiä pois silmistä ja jolle ei heti löydy mitään muuta säilytyspaikkaa. Todella ruma huone ja niin täynnä tavaraa että ahdistaa. 

Tästä päästään suoraan sisustusahdistukseen. Pitäisi nimittäin oikeasti tehdä joitakin sisustuksellisia suunnanmuutoksia. Yksi syy siihen miksi ette tule näkemään kotiani kuvissa on että haluaisin niiden lukijoiden jotka eivät oikeasti ole käyneet meillä luulevan, että asun kauniisti ja tyylikkäästi sisustetussa kodissa. Oikeasti kärsin sisustushäpeästä. Olemme asuneet 'väliaikaisessa' asunnossa kohta jo viisi vuotta, ja tästä syystä kaikki on vähän sinne päin. Sisustuksen suhteen olen elänyt 'sitten kun' -elämää, haaveksien siitä että joskus vielä pääsen maalaamaan ja tapetoimaan ja (parhaissa unelmissani) moukaroimaan meidän kamalan TV-tason atomeiksi. (Toinen syy kotikuvien puuttumiseen on se, etten vielä tiedä, kuinka paljon elämästäni haluan jakaa täällä blogissa, asia on vasta muotoutumassa.)

Näyttääks mun peba isolta tässä?

Pitäisi pohtia perheeni vaatetusta siskoni lauantaina vietettäviin kihlajaisiin. Tämä on aina paha rasti, koska vaikka lapset saisikin puettua siististi, jää aina jäljelle klassinen pulma omasta pukeutumisestani. Teoriassa minulla on ihan kivojakin vaatteita, mutta käytännössä niissä on kaikissa jotain vikaa joko mallin, istuvuuden tai värin suhteen.

Pitäisi hankkia akvaarioon joko hiilidioksidilevitin tai hankkiutua eroon koko ammeesta. Toissa vuoden marraskuussa suurella innostuksella alkanut akvaarioharrastus on muuttunut väkisinpuurtamiseksi, kalat ja kasvit eivät viihdy ja nyt pitäisi joko tosissaan panostaa tähän juttuun tai nostaa kädet pystyyn ja sanoutua irti koko hommasta. Asiaa vaikeuttaa se, että kalat ovat nelivuotiaan kavereita.

Pitäisi mapittaa kaikki ne miljoonat paperit, jotka pyörivät työhuoneen pöydällä. En enää erota maksettua laskua maksamattomasta. 

Pitäisi neuloa pois ne kaksi säkillistä lankaa jotka on ollut pakko ostaa varalle ihan siksi vaan koska on tehnyt mieli. Nyt ne vievät turhaan tilaa vaatehuoneen lattialla.

Niin, se vaatehuone. Se on myös yksi kaatopaikka, ei siitä sen enempää.

Pitäisi opettaa kuopusta käymään potalla. Käyhän se, ja tuleehan sinne, mutta niin, ettei suurimmaksi osaksi tulisi vaippaan ja lattialle.

Ja sitten ne niin arkiset: pitäisi askarrella lasten kanssa enemmän, lukea heille enemmän, joskus ehtiä ja jaksaa silittää vaatteita, pestä kylpyhuoneen seinät ja lattia ja monta, monta muuta.

Eniten ehkä ahdistaa kevään tuleva ikkunanpesurumba.

Teoriassa ei niin vaikeita, mutta mikä siinä on että joskus ei vaan saa aikaiseksi?  

Yksi onnistuminenkin tälle päivälle: ostin vihdoin Partioaitasta pitkään aikomani Nikwax-pesuaineen vedenpitäville tekstiileille. Puhdistaa siis mm. Goretex-vaatteet, teltat, reput ym. säilyttäen niiden vedenpitävyyden, ja tällä voi kuulema pestä myös lasten toppahaalarit. Pyöritin tänään testinä Jack Wolfskin 'välikausi'takkini koneessa, jotkin pinttyneimmät paikat eivät aivan puhdistuneet (ei ehkä olisi kannattanut hankkia puistokäyttöön vaaleaa takkia), mutta suurimmaksi osaksi tuli puhdasta. Jotain siis.

Lisää välikautta kuopukselle

Kävin lauantaina hakemassa Lindexistä sinne verkkokaupan kautta tilaamani välikausi / kevättakin kuopukselle. Näin takin kuvan eräässä blogissa joku aika taaksepäin, ja vaikka välillä jo päätin olla sen hankkimatta, oli pakko tarttua tilaisuuteen kun olin sitä jo sovittanut pojan päälle kaupassa ja sain vielä Lindexin verkkokauppaan -30% koodin, voimassa yhdelle valitsemalleni tuotteelle. Käsittelykuluja tuli vain 2 € kun tilasin takin suoraan liikkeeseen ja kävin sen sieltä noutamassa.

Takin pintamateriaali on vahamaista kangasta, ja pohdin parhaillaan olisiko se aihetta pestä ennen kuin otan käyttöön, että pehmenisi hieman. Otin 92 cm vaatteita käyttävälle pojalle koon 98 cm, että menee varmasti vielä syksylläkin. Tuo on vyötäröstä melko lyhyt malli, joten ainoastaan hihat näyttävät hieman reiluilta.

Takin kaveriksi olen alkanut himoitsemaan tätä, kiitos vaan Sari (Mrs Agatha -blogista)!

Kuvassa CTH Ericsonin Carl Jr. -lätsä, ja Mrs Agathan blogissa on näistä parhaillaan menossa arvonta, kannattaa osallistua!

Nyt tarvitsisin muuten vinkkejä hyvästä kuvakollaasiohjelmasta! Olen ihaillen katsellut monen blogistin taitavia kollaaseja, ja haluaisin oppia tekemään niitä itsekin. Netistä löytyisi muutama ilmainen ohjelma, mutta en ole vielä (osaksi virusten pelossa) uskaltanut niitä ladata. 

Meillä sairastupa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Nyt on otettu kaikki ilo irti Päivä pyjamassa -teemasta, minä mukaanlukien. Mikäs sen mukavampaa kuin vetelehtiä kotona reikäisissä legginseissä ja puuhastella mitä mieleen juolahtaa. Netistä olen yrittänyt pitää sen verran paastoa että käyn kurkkaamassa blogijutut lähinnä iltaisin. 

Mukavaa alkunutta viikkoa!

Navy is the new black

Olen jo jonkin aikaa ollut aivan hurahtanut tummansiniseen. Tummansininen on loistava vaihtoehto mustalle, joka tuntuu joskus liian jyrkälle värille ainakin itselleni, joka olen tyypillisen hailakka ristiverinen. Ihailen mustaa muiden yllä, mutta olen viimeaikoina huomannut että en enää muutamia poikkeuksia lukuunottamatta osaa ostaa sitä päälleni, enkä myöskään lasteni päälle. Tummansininen on myös ihanan helppo asustaa muilla väreillä, mahdollisuudet ovat rajattomat.

Heräsin yksi päivä huomaamaan, että olen ehtinyt hankkia tummansinisenä ainakin seuraavaa:

Talven luottotakki, ihanista ihanin ja maailman lämpimin Elvine Madison:

Kuvassa en ole minä. Toivoisin kyllä, että olisin.

Tämän piti olla 'se parempi takki', mutta en ole muihin takkeihin vilkaisutkaan sen jälkeen kun tämän sain. Suosittelen. Bongasin tämänkin vinkin jostain blogista, jonka nimen sekä kirjoittajan olen jo unohtanut, mutta kiitos sinulle, kuka ikinä oletkin. Pelastit talveni. 

Takki on ollut päälläni joka ikinen päivä tänä talvena, niin kaupungilla kuin puistossakin, ja pysynyt silti huippukuntoisena. Elvine on ruotsalainen vaateyritys, joka on erikoistunut laadukkaisiin ja lämpimiin ulkotakkeihin, mutta myy myös muita vaatteita. Oman takkini tilasin Zoovillagesta, jossa oli silloin hyvät alennukset.

Ennen kuin rakastuin lastenvaatteisiin, olin melkoinen vaunu/ratassämpläri. Viimeisimmät, ja myös ihanimmat, BRIO Go't, hankin myös Navy-värisinä, eikä näistä ole ollut tarve luopua. Olen blogannutkin näistä A-T Lastenturvalle, postaukset ja suositukset ovat luettavissa täältä ja täältä. 

BRIO Go -rattaat valkoisella rungolla, värinä Navy.

Tulevaan talveen olen jo jemmannut kuopukselle Molo Kidsin Polaris-talvihaalarin Black Navy -värissä:

Molo Kids Polaris Black Navy

Meillä on haalareissa tähän mennessä kokeiltu Jonathan, Lassietec, Ticket ja Molo Kids, ja Molo on ehdoton suosikki sekä istuvuutensa että laatunsa puolesta. Myös esikoiselle on haalari ensi talvea varten, hänelle täräkämpi Flamingo, josta hän pitää itse kovasti. Mukavaa tässä 'välikauden' aikana miettiä kuinka tuon tummansinisen haalarin voisi asustaa. Ei tuollainen limenvihreäkään olisi hassumpi, mitä on vuoressa.


Nämä allaolevat Polarn O. Pyretin kuorivaatteet olin jo hankkinut esikoiselle, mutta kuten ehkä saatoitte lukea täältä, homma ei mennyt ihan putkeen. Ei edes, vaikka yritin myydä näitä pinkillä windfleecellä sekä ihanilla asusteilla. Nelivuotias kieltäytyi. (Vaikka olen periaatteessa sitä mieltä että aikuinen päättää, en kuitenkaan jaksanut edes ajatella puolta vuotta vääntämässä näitä väkisin kiireessä pienessä eteisessä tyttären päälle. Kun hän päättää ettei pidä jostain, sen saa kuulla koko talo.)
 

Tummansiniset takki ja housut sekä windfleece Polarn O. Pyret, raitapipo Lindex, kuviopipo Molo Kids ja lenkkarit Viking.

Sitten oli myös se Mini Rodinin tummansininen pipo.

Omassa vaatekaapissani tummansinistä on paljonkin, lapsilla jonkin verran, ja luulenpa että se lisääntyy myös lastenvaatteissa, nyt kun on vauhtiin päästy. 

Meillä on nyt vietetty sisäelämää keskiviikosta lähtien. Esikoinen alkaa nyt parantua, mutta kuopukselle nousi illalla kuume. Puistoon ja liikenteeseen alkaa jo olla ikävä, sekä äidillä että lapsilla. Päivän kohokohtia ovat pihalla auraavat traktorit ja roska-auto, mikä kertoo siitä, että kotona vietettyjä päiviä alkaa olla pari liikaa. Itse olen tehnyt osa-aikatöitä ja sitä kautta päässyt aikuistenkin seuraan, tekee hyvää.

Ikkunaprinsessa ja -prinssi

Mukavaa viikonloppua kaikille!