sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Tarpeet vs. halut



Tämä on ollut minulle vaikea viikko. Lähes jokainen itseään kunnioittava kauppakeskus, kauppa tai nettikauppa on järjestänyt jonkinlaiset alennusbileet. 

Elloksella on ollut Hintahepulit, Sellossa Sembalot, Forumissa Hintasirkus, KappAhlilla Klubipäivät, Katalog Outletissa Hintahepulit, Citymarketeissa Mammuttimarkkinat, ja mitä näitä muita nyt sitten onkaan.

Oma shoppailuni pyyhki alkuvuodesta hieman yli, joten olen nyt ollut 'Osta vain tarpeeseen' -ostosdietillä. On vaikeaa. Yleensä tarve syntyy sillä sekunnilla kun näen jonkin ihanan vaatteen tai tavaran. Nenänvalkaisuviikkoihin kuuluu, että mieliteoista pitää neuvotella miehen kanssa ennen kuin vingutan Visaa. Hyödynnän nyt siis kätevää yliminä-palvelua. Hyvä kyllä sikäli että kynnys ostaa vaikkapa kaksi uutta pipoa lapsille niiden kaapissa olevan tusinan lisäksi on huomattavasti kohonnut, koska asian esittäminen kulutuskriittiselle puolisolle ei houkuttele. Toimii myös siksi, että silloin joutuu oikeasti miettimään onko jokin asia tarve vai pelkästään halu.

Tällä hetkellä meidän lapset eivät tarvitse uusia vaatteita. Kaapista löytyy sen verran tarpeeksi paitoja ja housuja että niillä kyllä pärjää jos vain vitsii pyörittää pari koneellista viikossa. Mutta kun kaupoissa on juuri nyt ihania vaatteita. Ja vaikka mitä alennuksessa.

Luin muuten jostain, että ostosaddiktion yksi tuntomerkki on kykenemättömyys ohittaa hyvä tarjous. Tunnistan tätä kyllä itsessäni jossain määrin. Meille ei ole tullut mainoksia postilaatikkoon jo useampaan vuoteen ja se on ollut ihan hyvä juttu. Sama pitäisi oikeastaan tehdä sähköpostille - epälistautua kaikista suoramarkkinointi- ja nettikauppalistoista ettei joutuisi houkutuksen tielle.

Yhden löydön sentään viikonloppuna tein - ostin joululahjaksi saamallani lahjakortilla itselleni kunnolliset aurinkolasit, joillaisia olen himoinnut jo useamman vuoden. Olen ollut ohuesti pettynyt markettilaseihin (11,90 €, sentään!) ja tullut Taavetti-ukkini lailla siihen tulokseen että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Tässäpä siis uudet Ray-Banit, tadaa!


Kyllä kelpaa nyt kesää odotella ja aurinkoisista hangista nautiskella. Jotenkin pitäisi vaan päästä yli siitä pelosta että näille tapahtuu jotain. Lapset istuvat päälle, linssi naarmuuntuu, tippuvat päästä. Onko olemassa aurinkolasivakuutuksia?

Ps. Kiitos sinulle ihana ystävä, joka olit kanssani Stockalla ja katsoit lasten perään kun en (tälläkään) kertaa osannut ihan hetikään päättää mitkä aurinkolasit valitsen. Olet mahtava! :)


4 kommenttia :

  1. Puhut asiaa. Itse asiassa pahin on tämä blogimaailma, tarjouksia ja alekoodeja viuhuu joka puolelta ja niiden väistely käy jo työstä! :D nimim. eilen taas tarjoukseen retkahtanut, joka ajatteli olla ostamatta yhtään mitään pariin kuukauteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä koukuttuu niin nopeasti nettishoppailuun varsinkin. Olit kyllä retkahtanut ihanaan takkiin, kävin juuri lukemassa :) Jos se tulee *tarpeeseen* niin silloinhan se on hyvä ostos!

      Poista
  2. Minä olen ollut (onneksi) ihan pimennossa näiden kaikkien päivien suhteen. Ei mainoksen mainosta eikä sähköpostia tms ole tullut, joten rahat säästyi tällä kertaa. Vähän silti harmittaa, että miksi mulle ei kerrottu KappAhlin clubipäivistä? Cittarin lastenvaatteiden -30% ale jäi vähän kaivelemaan, Reiman välikausihanskaa tms olisin voinutkin sieltä hankkia.

    Upeat lasit, itsehän suosin juurikin kaikenmaailman 10e laseja ja ihmettelen sitten miksi en osaa käyttää aurinkolaseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuleekin sähköpostimainoksia aika lailla, sieltäpä nuo Klubipäivätkin (jotka jäivät vähän kyllä kaivelemaan, kelaa, -25% KAIKESTA). Cittarin -30% on kyllä mennyt ihan ohi, harmi! Olisin voinut juuri ne Reiman hanskat hankkia esikoiselle.

      Ero 10 € aurinkolasien ja näiden Ray-Banien välillä on huima. Olen ihan myyty. Ei niistä turhaan makseta. Istuvat hyvin päässä, ovat tosi kirkkaat ja suodattavat valon mahtavasti. Oli ihan eri fiilis ajella tuolla teillä tänään kun ei tarvinnut silmiä siristellä koko ajan. Melkein olisin voinut unohtaa että ovat päässä ellen olisi ollut niistä niin innoissani että kyyläsin itseäni välillä peruutuspeilistä ;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina!