Aamulla lapset tappelivat siihen malliin että katsoin parhaaksi ulkoistaa meidät ennen kuin päitä alkoi pudota. Vedimme välikausivaatteet päälle ja suuntasimme puistoon. Ruokailun jälkeen jäin katoksen alle syömään lapsilta jääneitä ruokia ja pidin siinä samalla kuopusta silmällä. Vaihdoin pari lausetta muiden äitien kanssa katsellen toiseen suuntaan ja kun käänsin pääni, ehdin nähdä kun kuopus molskahti puiston uima-altaaseen. Vielä siihen syvään päähän.
Äsken hän vielä pyöräili pihamaalla, nyt pyörä makasi hylättynä altaan lähellä ja lapsi ponnisteli pystyasentoon vyötärönsyvyisessä vedessä. Kun sydänkurkussa juoksujalkaa pääsin paikalle, vastassa oli seisomaan päässyt, vettä pärskivä, säikähtänyt ja itkevä lapsi. Poika syliin, muut aikuiset pitämään esikoista silmällä ja pikapikaa kotiin, lämmin suihku ja vaihtovaatteet. Takaisin puistoon päästyäni terapoin itseäni vielä pitkään muiden äitien kanssa. Vaikka olin pitänyt lasta silmällä, on kaksivuotias on salamaakin nopeampi kun saa (huonon) idean.
Olkoon tämä nyt hyvä muistutus siitä, että hukkumiseen ei tarvita kuin se pieni hetki kun lapsi on valvomatta. Nikka on kirjoittanut aiheesta hyvin TÄÄLLÄ. Hukkuminen ei aina näytä hukkumiselta. Pienten lasten vanhemmat, klikatkaa tuo linkki auki ja käykää lukemassa! Tieto voi kenties pelastaa jonkun hengen.
Onneksi lapsi unohti asian pian ja leikit jatkuivat entiseen malliin. Oikeastaan pitäisi lähteä useammin ulos sateella! Kun päällä on vedenkestävät vaatteet, voi rauhassa tutkailla etanoita ja hyppiä vesilätäköissä.
Vesisateessa ulkoilu on kivaa! Pitäisi vaan itsekin tajuta pukeutua vedenpitävästi. Hurja kokemus tuollainen vaatteet päällä uinti, toivottavasti kaksivuotias hetken aikaa muistaisi ettei se ole järkevää.
VastaaPoistaToivotaan! Onhan altaaseen meno useasti kielletty, mutta kyllä tämän ikäiset ovat täysin vahdittavia.
PoistaHuh. Onneksi, ONNEKSI ei käynyt kuinkaan. Paitsi äidin mielenrauhalle. Tuollaisissa tilanteissa vaan huomaa, miten pienestä kaikki on kiinni. Miten helposti asiat voisivat yhtäkkiä olla järkyttävästi toisin. Ja osaa kyllä olla NIIN onnellinen, että eivät ole.
VastaaPoistaOlen kyllä vieläkin vähän shokissa, ja todella onnellinen ettei kummempaa tapahtunut. Silti syytän itseäni ja toivon, että olisin ollut vieläkin tarkempi. Uskomatonta, kuinka nopeasti asiat voivat tapahtua, hetkessä siinä ja sekunnin kuluttua toisessa paikassa.
PoistaApua, onneksi selvisitte säikähdyksellä! Mä juuri kanssa kirjoitin, miten olen vähän hysteerinen veden suhteen, mutta kun siinä ei tosiaan tarvita kuin silmänräpäys.
VastaaPoistaVähän mietin, uskallallanko tänne tästä kirjoittaa saamatta huonon äidin leimaa... Itselläni on kurja olo tapahtuneesta, mutta ajattelin että olisi hyvä muistuttaa että mitä vaan voi sattua kenelle vaan. Minäkin pidin oasta silmällä - itseasiassa mietin juuri sitä että täytyy katsoa mihin menee kun allas on vieressa - mutta pieni hetki kun huomio on muualla voi johtaa isoihin juttuihin.
PoistaSäikäyttävä juttu! Jos se ei olisi liikuttanut tai säikäyttänyt, olisi jotain pohjaa huonon äidin keikalle. Näiden kokemusten ja tietojen jakaminen on tosi tärkeää, nuo pienet sinkoilee salamana tilanteesta toiseen, ja joskus 2 sek väärään suuntaan katsominen on virhe. Hyvä että selvisitte märillä kamppeilla ja pikashokilla,
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista. Olen aikaisemmin kirjoittanut tästä meidän elohopeasta, joka pelottomasti tutkii ja syö kaikkea eteensä tulevaa. Suhtaudun nyt hänen liikkeisiinsä entistäkin tarkemmin, kun on myös tämä kokemus takataskussa. Jospa se varjelisi joltain isommalta haaverilta tulevaisuudessa.
PoistaHuihui, onneksi selvisitte säikähdyksellä! <3 Tärkeä aihe kyllä, ja pieniä saa kyllä vahtia koko ajan, ja vähän isompia myös...
VastaaPoistaAivan, niitä isompia unohtamatta! Lapset ovat lapsia ja saavat vaikka minkälaisia ideoita...
PoistaHui! Onneksi selvisitte säikähdyksellä!
VastaaPoistaOnneksi!
PoistaOlipas pelottava juttu! Ihan nousi vilun väreet pelkästä ajatuksesta! Onneksi ei käynyt mitään. Tässä vähän hirvittää, kun välillä tulee tiirattua kännykkää kun pitäisi vahtia tuota vajaa 2-vuotiasta. :/
VastaaPoistaEn meinannut illalla saada unta kun päivän tapahtumat pyörivät mielessä ja pohdin mitä olisi pitänyt tehdä toisin (no pitää silmät kiinni lapsessa kaiken aikaa, tottakai). En vaan osannut ajatella että pihalla pyöräilevä lapsi on hetkessä altaassa, mutta näinhän ne onnettomuudet yleensä juuri sattuvat. Autojen eteen juoksemiset ym. ovat vain sekunneista kiinni.
PoistaHei oli kiva eksyä tänne! Hienoja kuvia ja tosi viimeistelty ilme sun blogilla. Jään seuraamaan :) kiitti.
VastaaPoistaKiitos, kiva kun eksyit ja tervetuloa! Sun iltapalanaamat ovat saaneet meillä loistavan vastaanoton, tomaattia vihaava tyttö pistelee sitä kuin viimeistä päivää kun se on suuna tai nenänä :)
Poista