Huomenna päättyvän 'huoltotauon' aikana on tarkoitus hoidella kuntoon muutamia roikkuvia asioita, kuten nyt esimerkiksi päiväkotihakemus. Päätin venyttää hoitovapaatani vuodenvaihteeseen, ja ilmoitin työpaikalle palaavani töihin vuoden alusta. Kotona olen sitten ollut yhteensä 5 v 10 kk, mikä on jo melko pitkä aika. Toki olen tässä ohessa tehnyt työtä sun toistakin osa-aikaisesti, mutta melko kevyellä tahdilla, joten muutos tulee olemaan melkoinen.
Esikoinen jatkaa syksyn seurakunnankerhossa (3 tuntia kerrallaan, neljä päivää viikossa) ja kuopukselle heräsin nyt vasta hakemaan paikkaa oman leikkipuistomme kerhoon parina päivänä viikossa. Olin ajatellut pitäväni hänet vielä kotona koko syksyn, mutta tajusin että melko suuri osa puiston leikkikavereista menee jos jonkinlaisiin kerhoihin tai päivähoitoon aiheuttaen puiston akuuttia autioitumista, lisäksi pojalle ei varmaan tekisi yhtään huonoa saada pehmeämpi lasku päiväkotielämään ja ryhmäytymiseen. Ilman äitiä.
Tuntuu hurjalle täytellä hakemusta jonka vaikutukset ovat vasta puolen vuoden päässä, mutta koska päivähoitotilanne alueellamme on melko hurja, täytyy ryhtyä toimeen. Olimme pitkään ajatelleet laittavamme esikoisen (ja siinä siivellä myös kuopuksen) allergiapäiväkotiin, mutta viimeaikoina ovat ajatuksemme alkaneet yhä enemmän kääntyä paikallisten päiväkotien suuntaan. Asian puolesta puhuu tietysti lyhyempi tarhamatka, mutta myös kaverisuhteiden luominen sekä tarhassa että eskarissa, sekä näiden samaisten kavereiden siirtyminen aikanaan myös kouluun.
Oma lapsuuden muuttotraumani on varmaankin aiheuttanut sen, etten haluaisi lapsen joutuvan aloittamaan sosiaalisia suhteitaan parin vuoden sykleissä aina uudestaan. Tilanne on tällä hetkellä ihanteellinen: olemme asuneet samassa paikassa kohta jo viisi vuotta ja tunnemme paljon alueen lapsiperheitä. Kavereita riittää ja niistä olisi kiva pitää kiinni. Itse hehkuttelen ajatuksella siitä, kuinka näiden tuttavaperheiden kanssa keräännymme vielä kymmenenkin vuoden päästä yhteen päivittelemään lastemme edesottamuksia ja kylillä liikkuessamme nappaamme korvasta kiinni niitä tuttuja teinejä jotka näyttävät olevan pahanteossa. Siis sellaisella perinteisellä 'Kylä kasvattaa' -periaatteella. Haluaisin nimittäin että minulle soitettaisiin jos joku tuttu havaitsisi oman lapseni spraymaalaamassa puistorakennuksen seinää sätkä suussa klo 23 arki-iltana (viikonloppuiltanahan tämä ei niin haittaisi kun olisi myöhempi kotiintuloaika ;) ).
Mutta, asiaan. Vaikka allergiapäiväkodin kiistaton etu on varmaankin tarkempi ruokakontrolli, valveutuneet ja allergioiden ja astman hoitoon koulutetut hoitajat, olisi siis lähipäiväkoti omiaan nimenomaan sosiaalisessa mielessä ja lyhyemmän matkansa suhteen. Perhepäivähoito ei oikein ole oikein vielä voittanut luottamustani (jälleen omista traumoistani johtuen), joten se ei tule kysymykseen.
Paljon on pohdittavaa, tänä iltana täytyy hakemukset laittaa eteenpäin. Sitten vaan jännäämään kuinka arvonnassa käy. Ja pohtimaan niitä kuuluisia kurahousukysymyksiä.
Tsemppiä hakemuksen täyttöön ja toivotaan , että saatte kivan ja toimivan paikan. Hyvä, että olet ajoissa liikkeellä. Mekin odotellaan uutisia syksyllä minne päästään...
VastaaPoistaNiin ja tuosta perhepäivähoidosta olen samoilla linjoilla, ei jotenkin tullut mieleen. Minua taidettiin käyttää pienenä sellaisissa ja ei se kyllä eskariryhmääni sitten tarhassa voittanut.
Jotenkin tuntuu, että siellä tarhassa on ainakin useampi aikuinen valvomassa sitä hommaa, ettei yksi pääse puuhailemaan ihan mitä sattuu. Meille sattui pienenä sellainen hoitaja, jota ei rakkaudella muistele.
PoistaToivottavasti saatte paikan sieltä, mistä toivotte! Teillä tosiaan elämänmuutos on melkoinen, kun olet ollut kotona noin kauan ja varsinkin esikoinen on ehtinyt noin vanhaksi. Toki kerhokokemus takuulla madaltaa kynnystä. Muistan kuitenkin omat fiilikset viime kesältä, kun vastaavaa hakemusta täyttelin ja pitkin syksyä hermoilin, miten mahtaa käydä. No, lopulta meille kävi tosi hyvin eli paikka tuli tuosta naapurista, ykkösvaihtoehdosta. Tosin täällä ei olekaan niin tiukka tilanne kuin eräillä muilla seuduilla.
VastaaPoistaToivotaan! Eioota ne kyllä myy tällä hetkellä lähes kaikille noista meidän lähitarhoista, eli kovin hyvältä ei näytä. En tiedä, onko vuoden vaihde sitten vieläkin hankalampi paikkojen kannalta, kun ei ole edes niitä kouluun lähtijöitä.
PoistaMe ollaan kanssa laittamassa vauvalle jo päiväkotihakemus sisään vaikka tarve on vasta vuoden päästä. Hurjaltahan se tuntuu näin ajoissa laittaa mutta todennäköisyys sille, että saadaan poika mahdollisimman lähelle kotia hoitoon kasvaa, mitä aiemmin se hakemus sisällä on. Täällä meillä päin ainakin hoitopaikat on tosi tiukassa...
VastaaPoistaOlisi pitänyt laittaa se hakemus varmaan jo paljon aikaisemmin, mutta olen kyllä nykyään vähän tällainen mattimyöhäinen kaiken suhteen. Toivottavasti vielä onnaa edes jotenkin järkevästä paikasta!
PoistaOon kuullut ettei mitään paljonpuhuttua jonoa edes olisi. Vaan ne paperit yhdessä läjässä pöydällä joten aktiivisuus palkitaan?
PoistaPeukut pystyyn! Vuodenvaihde on tunnettu hankaluudestaan saada pk-paikka, jollei joku satu muuttamaan, vaan toivottavasti tärppää. Täällä syksyllä edessä isot muutokset, kun tavallisten ihmisten arki alkaa meilläkin.
VastaaPoistaOn se kyllä hankalaa täällä pk-seudulla, joka paikka aivan täynnä ja kovasti muka pitäisi äitien palata työelämään. Ja monissa lähiöissä vuodesta toiseen sama tilanne, jännä ettei asioille silti tehdä mitään. Vihaksi pistää...
PoistaMinä taas olen lapsuuden ja nuoruuden asunut aina samassa paikassa, ja sitten myöhemmin ollut rauhaton sielu ja vaihdellut maisemaa melko usein. Nyt kun tulimme kotiseudulleni, monet sanoivat, että onpas kivaa, kun sinäkin loppujen lopuksi tulit sitten tänne. Mikä loppu tämä on? Monesti myös kerhossa on kyselty, että missä asumme ja sitten joku on sanonut, että ai, meidän lapset onkin sitten samalla luokalla. Mulle tulee sellaisesta KÄÄK-olo. :) Voi ihan hyvin olla, että olemme ihan samalla seudulla elämämme loppuun asti, mutta voi hyvin olla, että viiden vuoden päästä olemme vaikka, noh, vaikka Aasiassa. Mulla ei ole pakkotarvetta seikkailla mihinkään, mutta jotenkin vaan en halua lyödä lukkoonkaan mitään. Mutta totta, nyt täytyykin varmasti aina ajatella, että miten lapset kokevat mahdolliset muuttoruljanssit. Onneksi nyt on hyvä juuri täällä. :)
VastaaPoistaPidän peukkuja teidän päivähoitokuvioiden järjestymiseen!
Kyllä sen varmaan tietää kun se oikea koti kohdalle osuu. Me yritettiin kotiutua pohjoiseen, mutta ei vaan istunut meille. Tultiin takaisin. Nyt huokailen onnesta täällä lähiössä. Mies tosin yrittää houkutella minua aina Sipooseen ja ties minne, mutta olisi tosi vaikea lähteä, juuri näiden tuttujen takia, ja on tämä hyvä paikka asua muutenkin.
PoistaMe laitettiin pk-hakemukset yhdeksän kuukautta ennen hoidon aloitusajankohtaa, eikä päästy yhteenkään niistä kolmesta päiväkodista, mitä laitettiin vaihtoehdoiksi... :/ Tilanne taitaa olla aika tukossa koko pk-seudulla. Siitä huolimatta olen nykyiseen päiväkotiin ihan tyytyväinen, sijainti on vähän kaukana, mutta ehkä sen jaksaa kun homma muuten sujuu. Tsemppiä teille hakuprosessiin! Suosittelen olemaan se jatkuvasti soitteleva ja piinaava vanhempi, jotta saat äänesi kuuluviin... ;)
VastaaPoistaTuosta soittelusta on moni sanonut, että kannattaisi sitä harrastaa. Kai se sitten ihan toimiikin :)
PoistaHakemus odottaa vielä tekemistä kun huomenna vielä soitellaan pariin päiväkotiin ja kysellään miten ne ruokailut oikein hoituvat ja mistä ruoka tulee. Nyt taas alkaa se allergiapäiväkoti vähän houkuttaa...
Minulle jäi käsitys, että "pommitus" kannatti. Jo ennen hakemuksen jättämistä elokuussa soitin tuon läheisimmän pk:n johtajalle ja kysyin voidaanko tulla käymään. Käytiin sitten pojan kanssa tutustumassa ja kyselin myös hakemuksen täytöstä, vaikken siinä ehkä apua olisi kaivannut. Toin samalla esille meidän tilannetta eli autottomuutta ja pitkiä työmatkoja eli että pk:n olisi hyvä olla lähellä. Syksyn mittaan taisin kerran meilata sille pk:n johtajalle tyyliin "milloinkahan tietoja olisi odotettavissa" ja sitten vielä kysyin kun tietojen oli määrä tulla. Ja sinne me päästiin. Toki oltaisiin saatettu päästä joka tapauksessa ja varmaan sekin auttaa kun on vain yksi lapsi sijoitettavana. Mutta varmasti pieni aktiivisuus kannattaa. :)
PoistaMeillä sama muutos edessä nyt syyskuussa. Viikko sitten sain tietää että saan tytön tuohon meidän vieressä olevaan ryhmäperhepäiväkotiin. Meillä esikoisen kanssa tosi hyvät kokemukset ryhmiksestä niin oli helppo päättää hakutoive. P.s. Kivan tuntuinen blogi !
VastaaPoistaKiitos! :) Ja onnea päiväkotipaikasta! Toivottavasti meitäkin onnistaa!
Poista