 |
| Kuva visitloviisa.fi |
 |
| Kuva rky.fi |
Vietimme pienen matkailuauto-miniloman Loviisassa tänän viikonloppuna, minulle kaupunkina aivan uusi tuttavuus. Aivan mielettömän idyllinen ja kaunis kaupunki täynnä upeita vanhoja taloja joista monet oli kunnostettu todella kauniisti. Harmitti kovasti koska en jostain syystä muistanut/tajunnut ottaa kameraa mukaan, sää oli upea ja olisin halunnut kuvailla taloja ja kortteleita. Kuvani ovat siis lainattuja mikä on aivan tyhmää, mutta näillä mennään.
Keskustan tuntumassa olevalta Laivasillalta pääsee vesibussilla 40 minuutin merimatkan päässä sijaitsevaan Svartholman merilinnoitukseen, joka on Suomenlinnan sisarlinnoitus. Meille oli kerrottu että nyt kesän kynnyksellä saari kuhisee käärmeitä, ja siksi otimme lapsille kumpparit mukaan, mutta (ehkä jopa hieman pettymyksekseni) yhtään lieroa emme nähneet koko reissulla. Linnoitus oli hyvin paljon Suomenlinnan kaltainen, pienemmässä mittakaavassa. Tutkittavaa olisi ollut paljonkin, mutta rajoituksena oli aika sekä meidän 2-vuotias hasardi.
Mikä noissa kaksivuotiaissa (pojissa) oikein on? Joka ikinen nappi pitää painaa, joka paikkaan täytyy kiivetä, kaikki kivet kääntää ja niitä heitellä. Ja koko ajan päällä kauhea uho: "Mä hyppään! Mä heitän! Mä juoksen!" Totesin miehelle tänään että tarvitsen nyt loman että toivun tästä minilomasta. Matkailuautossa oleminen oli ihan yhtä tuskaa: heti kun selkänsä käänsi kaveri oli säätämässä joko ilmastointia, jääkaapin lämpötilaa, avaamassa ovea, laskemassa automaattirappua, menossa ohjaamoon painelemaan nappeja ja vaihtamaan vaihteita tai kiipeämässä parvelle. Mitään ei voinut tehdä ilman että toinen aikuinen piti jatkuvasti poikaa silmällä. Ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tai tahtoa istua hetken vertaa paikallaan.
En tiedä mitä tästä meidän kesästä oikein tulee. Väitän, että ainakin meidän tapauksessamme sukupuolella todellakin on tekemistä asian kanssa. Esikoinen on aina ollut sähäkkä tyttö, mutta kuitenkin kiinnostuneempi seurustelusta ja ihmisistä. Kuopus taas tahtoo tutkia ja kokeilla kaiken mitä näkee. En muista hänen juuri katselleen ihmisiä kuten esikoinen aikanaan teki (ellei kyseessä ole työmies), enemmänkin katsellaan autot, työmaat ja moottoripyörät. Svartholmassa parasta oli kahvilan pihalla ollut mönkijä.
Tässä mielessä en siis todellakaan usko sukupuolineutraaliin kasvatukseen. Joistakin asioista joko on kiinnostunut tai niistä ei ole - tytärtäni eivät ole kiinnosta työkoneet, vastaavasti taas meillä on koti täynnä barbeja ja prinsessakamaa ja vaikka kuopus joskus keekoileekin Lumikki-mekossa helmet kaulassaan, 99% ajasta hän leikkii autoilla ja työkoneilla.
PS. Koko tämä jutun kirjoittamisen ajan on työhuoneemme keinunut, vaikea osua oikeisiin kirjaimiin näppäimistössä. Taidan tulla merisairaaksi. Joka kesä täytyy näemmä uudelleen tottua veneessä olemiseen.
Teillä vilkas poika :) meidän tyttö on vajaa 2 ja autot kiinnostaa , kuin myös junat ja metrot ;) tosin hän lukee myös mielellään , lakkaa varpaankynsiä ja laittaa pompuloita päähän , intressit on aika monenlaiset :)
VastaaPoistaMonipuolisuus on aina hyvä! Olin yhdessä vaiheessa jo vähän huolestunut kun meidän esikoinen halusi olla vain ja ainoastaan prinsessa.
PoistaKuulostaa ihan meidän 2-v pojalta :)Lauantain Tallinnan risteily oli vähintään mielenkiintoinen ja vauhtia riitti varsinkin iltaa kohti kun päiväunetkin jäivät väliin.
VastaaPoistaJoo, meilläkin kierroksia lisäsi päiväunien väliinjääminen. Onneksi silloin ei kiukuttele mutta kierrokset lisääntyvät huomattavasti.
PoistaLoviisa on kyllä kaunis paikka, mä tosin olen käynyt siellä vain nopeasti kääntymässä mutta olisi kiva mennä joskus paremmalla ajalla ihan kunnolla käymään. Porvoo on toinen missä olen käynyt vain pikaisesti mutta olisi kiva käydä kunnolla. Paljon on siis vielä nähtävää jopa Suomessa! :D
VastaaPoistaVoin vannoa että tuo poikien touhuaminen ja uho ei laannu... Meillä 5-vuotias on ihan samanlainen. Luulee jostain syystä olevansa maailman vahvin poika ja yrittää isojakin kiviä nostaa jne... Välillä naurattaa ja joskus touhut jopa itkettää (äitiä). Saa nähdä koska tuo rauhoittuu. :D
Porvoo on kyllä tosi kiva paikka, useamminkin voisi käydä kun kerran asuu tässä 'vieressä'. Noiden kulttuurikohteiden käyminen on sattuneista syistä jäänyt vähän vähemmälle viime vuosina, ei tee mieli lähteä testaamaan kirkkoakustiikkaa näiden kiljukaulojen kanssa.
PoistaTää on jännä juttu tää poikien uho. Luulin sitä liioitteluksi, mutta näköjään se testosteroni virtaa suonissa jo ihan pienilläkin pojilla.
Meilläkin on poika on ollut tosi pikkuisesta lähtien kiinnostunut autoista, moposta, traktoreista ja kaikenmaailman koneista ja vimpaimista. Tyttö ei niinkään. Ja toinen stereotyyppinen ominaisuus on se, että tyttö hoitaa nukkeja, pehmoleluja ja kaikkia sellaisia. Kantaa sylissään, silittelee ja syöttää. Poika on ehkä kaksi kertaa tehnyt niin, ihan vaan siksi, kun siskokin.
VastaaPoistaSen sijaan tyttö on meillä se kiipeilijä. Menee miettimättä minne vaan. Poika nousee kaksi tikapuun askelmaan ja huutaa apuun. Mutta kyllä sitä uhoa silti riittää! :)
Meillä ovat molemmat kiipeilijöitä, mutta tyttö meilläkin selvästi enemmän. Nukkeja hoitavat tasapuolisesti molemmat. Mutta tuntuisi että enemmän tytöllä on harkintaa noissa jutuissa, tää pienempi menee ihan minne henki kuljettaa sen kummemmin ajattelematta.
PoistaAi että. Mua ihan nauratti, vaikka ei olisi naurattanut yhtään itse tilanteessa. Ihana säätäjä teillä. Meillä myös melkoinen Kuikka Koponen tuo vajaa kaksivuotias pikkuneiti.
VastaaPoista