perjantai 6. syyskuuta 2013

Oma koti on löytynyt!



Vihdoinkin! Ohi menneiden asuntokauppojen ja epäonnisten kostausmittausten jälkeen löytyi vihdoinkin SE OIKEA: 4h+k kerrostalosta lähempänä kantakaupunkia kuin olimme ajatelleetkaan. Muutamme siis toiselle alueelle, mutta onneksi vain 5 km päähän nykyisestä (ja kohta entisestä kodistamme). Pääsemme siis mainiosti sukkuloimaan tuttuun puistoon ja kavereita tapaamaan, bussi keskustasta nykyiseen kotiimme kulkee uuden kodin kautta.

Pinnat kaipaavat päivitystä, asunnossa on asunut sama omistaja jo 60 vuotta, ja vaikka keittiötä ja lattioita on jossain vaiheessa laiteltu, ovat seinäpinnat lähes alkuperäisessä kunnossa. Olen nyt pari päivää elänyt ja hengittänyt Tikkurilan värikarttoja, pohtien maaleja huoneisiin. Haluaisin maalata kaikki seinät, ei ainostaan tehosteseiniä (paitsi ehkä makuuhuoneeseen). Valkoiset huonekalut ja hillityn väriset seinät ovat mielestäni ihana yhdistelmä. 

Olen googlaillut seinien värivaihtoehtoja ja inspiraatiota olen saanut esimerkiksi Poikasen Elämää -blogissa, jossa Tikkurilan H484 'Mulperi' -maali näyttää tosi hyvältä. 

Omat suosikkisävyni ovat alla, tulee tekemään tosi tiukkaa päättää mikä pääsee mihinkin. Suurimmassa kuvassa juuri tuo Mulperi, H484. Väri on siitä kiva, että se näyttäisi sopivan sekä beigen että harmaan kanssa. Voin siis helposti saada uutta ilmettä vain tekstiilejä vaihtamalla.


Ah, tätä ihanuutta. Meilkein ei meinaa uni tulla yöllä silmään kun pää pohtii sisustusta. Olen niin onnellinen, että koti löytyi ja tämä epävarmuus jää taakse. Ainut asia mikä on mietityttänyt (ja eräänä yönä itkettänytkin) on se, että lapsemme eivät menekään samaan kouluun kuin kaikki kaverinsa täällä entisessä lähiössä. Muutenkin olimme ajatelleet, että ilman muuta jäämme tänne asumaan, tuttuun ja turvalliseen ympäristöön jossa jokaisella kauppamatkalla tulee vastaan joku tuttu. Uusi alue on siis hyppy tuntemattomaan. Olen vähän hämmästynyt siitä, että uskalsimme. 

Onneksi tytär käy kerhonsa normaalisti jouluun saakka ja muutenkin uudesta kodista ajaa vain 10 minuutta tai allekin tänne vanhalle alueelle. Haluan itsekin olla aktiivinen, että ystävyyssuhteet säilyvät, sekä lapsilla että aikuisilla. Vuoden vaihteessa lapset kuitenkin menevät tarhaan, ja ero olisi ollut edessä jokatapauksessa, nykyisellä alueellamme on niin huono päivähoitotilanne, että lapset on ripoteltu kuka minnekin. 

Onko teillä lukijoilla kokemuksia lasten sopeutumisesta uudelle asuinalueelle? Olisi kiva kuulla kuinka teillä asiat sujuivat kuinka lapset reagoivat muuttoon. 


8 kommenttia :

  1. Me muutimme vajaat pari kuukautta sitten asuinaluetta, noin neljä kilometriä entisestä kodista. Ensi kuussa kuusi vuotta täyttävä poitsumme alkaa nyt olla sopeutunut muutokseen. Ensimmäinen kuukausi meni tuttuja naapuruston ja päiväkodin kavereita kaivatessa, vaikka samaa periaatetta noudatettiinkin eli yritetään pitää yhteys entisiinkin kavereihin. Se helpotti kyllä muutosvaiheessa, vaikka aikamoista kalenteri- ja kuskausrumbaa olikin. Nyt niitä kavereita alkaa olla uudessakin päiväkodissa ja naapurustossa useampi ja enää ei tahdo päivät riittää siihen, että nähtäisiin niitä entisiäkin kavereita. Ja toisaalta se myös hidastaa sitä, että uudesta ympäristöstä tulisi ns. sydänystäviä, kun joka illalle on eri kaveri (vähän kärjistäen).

    PS. Meillä oli tuota shaalia (Y467) entisessä kodissa ja tykkäsin kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä muutosta onneksi helpottaa se, että esikoisen (5 v.) kerho jatkuu normaalisti neljä kertaa viikossa jouluun saakka. Palaan töihin vuoden vaihteessa, jolloin molemmat aloittavat tarhan. Uutta olisi siis ollut tulossa joka tapauksessa, nyt vaan kotikin on muuttunut.

      Omista muuttotraumoistani johtuen koen korostuneesti syyllisyyttä siitä, että lapset joutuvat lähtemään tutusta lähiöstä. Kävin itse neljää eri ala-astetta, enkä suosittele sitä. Nyt olemme ajatelleet, että tämä on lopullinen lähiömme, eli muutamme sitten uuden lähiön sisällä, jos muutamme. (Tai takaisin vanhaan, jos uuteen ei kotiuduta.) Helpottavinta oli tajuta, että ainahan sitä pääsee takaisin, jos alkaa ahdistaa. Kunhan sen tekee ennen kuin esikoisella alkaa koulu, eli kahden vuoden sisällä.

      Poista
  2. Jee, hienoa että sopiva uusi koti löytyi kuin löytyikin! :)

    Uskon että lapset ovat sopeutuvaisia ja löytävät uusia kavereita uuden alueen puistoista ja myöhemmin päiväkodeista, toki vanhojakin kaverisuhteita vaalien. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän petterit ovat sen verran sosiaalisia ja rohkeita onneksi, että heille olisi varmaan vaikeampi olla löytämättä kavereita. Ei tarvita kuin lyhyt junamatka ja tyypit ovat ystävystyneet puolen junavaunun kanssa. Ja onneksi on auto ja bussit, eiköhän tuon 10 minuutin matkan jaksa kulkea useamminkin vanhaan puistoon.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Olo on iloinen ja helpottunut :)

      Poista
  4. Onnea uudesta kodista! Tosi kauniita maalisävyjä olet katsellut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen ihan fiiliksissä ja perjantaina tehdään kaupat :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina!