Olen usein viime vuosina ehtinyt julistaa, ettei pieni lapsi tarvitse harrastuksia. Että kerhossa, puistossa, kavereiden kanssa leikkimisessä ja ihan tavallisessa kotiarjessa on tarpeeksi virikkeitä.
Nyt huomaan että olemme siinä tilanteessa, että viisivuotiaalla esikoisellamme ei ole ainoastaan yhtä, vaan kaksi liikuntaharrastusta. Baletti aloitettiin syksyn alussa, ja se on ollut suuri menestys. Tyttö sai lisäksi viime viikon perjantaiksi kutsun kerhokaverinsa luistelukoulun kaveriluisteluun ja oli tunnista niin liekeissä, että miehen kanssa käymämme keskustelun jälkeen lupasimme hänelle että hän saa aloittaa myös taitoluistelun. Ja kas, harjoituspäiviä on nyt kaksi viikossa.
Näin siis syödään periaatteet.
Puolustukseksemme on sanottava, että esikoinen on aina ollut erittäin liikunnallinen. Kova juoksemaan, kiipeilemään, pyöräilemään, uimaan ja sukeltelemaan, luistelemaan oppi jo kaksivuotiaana. Hän itse halusi aloittaa baletin lisäksi myös luistelukoulun, ja eilen ensimmäisen varsinaisen luistelutunnin jälkeen hän olisi halunnut jäädä luistelemaan vielä pidemmäksi aikaa. Emme siis missään muotoa raahaa häntä väkisin itse hyväksi katsomiimme harrastuksiin, vaan tytön oma into on valtava.
Mitäs mieltä te olette? Alle kouluikäisten harrastukset, hyvä vai paha?
Meillä 4-vuotias aloitti tänä syksynä baletin. Tunti on 30 minuuttia ja nyt melkein 2 kuukauden ajan hän lähtenyt joka kerta sinne tosi mielellään ja hehkunut iloa ja punaisia poskia tunnin päätteeksi. En osaa pitää sitä pahana, ainakaan niin pitkään, kun ilo kantaa.
VastaaPoistaItse harmittelen, etteivät omat vanhempani aikoinaan tyrkänneet minua minnekään pitkäjänteiseen harrastukseen. Kyllähän ne mun harrastuspäähänpistoja rahoittivat jonkun verran, mutta jossain vaiheessa olisi voinut olla paikallaan motivointi, etteivät harrastukset olisi loppuneet aina puolen vuoden jälkeen kuten tavallista. Ajatus pakottamisesta ei tietenkään tunnu hyvältä, eikä varsinkaan alle kouluikäisiä pitäisikään pakottaa harrastamaan, mutta ehkä jossain ala-asteen puolivälin jälkeen voisi kuitenkin kannustaa ja vähän työntääkin jatkamaan harrastuksen parissa.
Olen itse ollut sellainen sisällä kirjan kanssa viihtyvä ei-urheilullinen tyttö, joten olen aika fiiliksissä siitä, että omat lapseni tykkäävät liikkua. Kokemusta tosin on pakotetuista pianotunneista, joten sillä herkkyydellä pitää yrittää olla liikkeellä.
PoistaVaikeinta varmaan tulee olemaan sen erottaminen haluaako lapsi ihan oikeasti kokonaan irti jostain harrastuksesta vai onko kyseessä jokin ohimenevä vaihe.
Meillä 6-vuotiaalla kaksi harrastusta myös. Itse haluaa molemmissa käydä ja kolme iltaa vie viikostamme. Jos lapsi itse haluaa ja ei ole liian väsynyt harrastuksista, niin mikä ettei. Aikalailla varmaan luonnekysymys! Mielestäni on ihan hyvä lapsen tutustua erilaisiin harrastuksiin/toimintoihin jo vähän pienempänä, varmasti myöhemmin joku osottautuu lemppariksi ja hyvällä tsäkällä liikunnan ilo säilyy pitkälle aikuisikään asti. Pakottamista vastustan.
VastaaPoistaSiinä mielessä se kuskaaminenkin on mielekästä, että aikuinen saa siellä hallilla ollessaan jutella muiden ikätoverien kanssa tai vaikkapa lueskella kirjaa = omaa aikaa! Paitsi Super-Marjohan ei voinut ollenkaan käsittää sitä, miten muut vanhemmat vaan löysäilee sillä kaukalon reunalla - hän teki töitä kannettavalla ja käytti jokaisen minuutin hyödyksi :-)
PoistaTosiaan lapsi vasta varmaan tässä iässä vielä etsii sitä, mikä harrastus olisi se oma, kaikki 5-vuotiaana aloitetut eivät välttämättä lainkaan säily teini-ikään saakka.
Hyvä, sopivassa määrin ehdottomasti (lapsen halu ja perheen resurssit huomioiden)! :)
VastaaPoistaMeidän esikoinen on myös erittäin liikunnallinen ja poikeuksellisen lahjakas liikunnallisesti. Eskarityttö käy tällä hetkellä vain kerta viikkoon joukkuevoimistelussa. Luulen, ettei tuo pidemmän päälle ole kuitenkaan hänen juttunsa: siirtyy ehkä rytmilliseen voimisteluun tai palaa luistelun pariin. Tyttö aloitti viime syksynä luistelukoulussa siirtyi nopeasti edistyksellisempään ryhmään, jossa oli harjoittelu kaksi kertaa viikossa (jää ja jää+oheisharjoitus). Loppukeväästä olisi pitänyt siirtyä seuraavaan ryhmään, jossa oli harjoituksia kolmesti (3x jää+oheisharjoitus) viikossa, tuolloin alkoi tuntumaan liian paljolta pienelle tytölle tuo harjoitusmäärä, vaikka hän olisi itse sitä halunnutkin... Piti ottaa myös huomioon perheen kaksi muutakin lasta (pienin juuri vuoden täyttänyt) ja tuntui kohtuuttomalta, että toinen perheen aikuisista olisi kolmesti viikossa sidottuna pidemmän pätkän jäähallille. Lisäksi tuo ei kovin edullista lystiä ole... kk-maksu olisi ollut yli 200euroa ja tulevaisuutta silmällä pitäen en ihan realistisena näe, että meillä olisi varaa laittaa 600euroa lasten harrastuksiin kuussa, jotta jokainen lapsi saisi harrastaa tasapuolisesti. Sopivaa ryhmää, jossa luisteltaisiin pari kertaa viikossa ilman suurempia tavoitteita ei löytynyt... ainoassa vaihtoehdossa toinen harjoitusaika oli klo 16 aikaa eikä meillä ole mahdollisuutta arkena viedä lasta harkkoihin tuohon aikaa.
Harmittaa kyllä tuo luistelun tauolle jäänti, koska tyttö rakastaa luistella, mutta ehkä harrastus jatkuu yllättävän piankin... :)
Ihanaa, että lapset ovat niin innokkaista harrastuksissaan! ♥
Kuluihin saa vielä laskea päälle kunnolliset luistimet (omamme löysin kirpparilta), teknisiä kerrastoja (jos niitä ei jo ole, itse pohdin parhaillaan sellaisen hankintaa tyttärelle), luistinsuojia, trikoita... Myöhemmin tosiaan nuo korkeammat maksut jos harrastus etenee.
PoistaMeillä alkaa lapsilla tarha vuoden vaihteessa, ja silloin täytyy katsoa mikä on esikoisen energiataso. Ja onhan siinä vielä kuopus, josta en lainkaan tiedä jaksaako hänkään tarhan jälkeen notkua hallilla tai nuokkarilla odottamassa esikoisen treenien päättymistä. Aika näyttää.
Ihanaa kyllä miten lapset tosiaan ovat niin innoissaan kun oppivat uutta!
Ihan ehdottomasti hyvä juttu! Tärkeintä on, että lapsi viihtyy ja on innoissaan, ja kohtuus tietenkin kaikessa. Aikaisin aloitettu harrastus luo varmasti pohjaa myöhemmälle liikunnan ilolle ja terveille elintavoille :).
VastaaPoistawww.mineamarissa.blogspot.fi
Toivonkin sitä, että lapset saisivat jo nuorena sen kipinän liikkumiseen, mikä esimerkiksi minulta henkilökohtaisesti on aina puuttunut :-)
PoistaVanhemmat voivat antaa liikuntakipnän viemällä lasta ulos ja mesään ja pulkkamäkeen ja uimaan ja pelailemaan yhdessä. Harrastusten kanssa vnhempien tehtävä on nähdä mikä on sopivasti ja, jos on liikaa niin osata rajoittaa. Lasten liikunnassa olennaista on monipuolisuus. Eri lajien sislä perusliikkuminen ja perusliikinta ja liikemallit ovat tärkeitä. Niitä sitten myöhemmin voi eri lajeissa taitojen pohjana pitää ja opetella lajitaitoja. Monipuolisuus hyppää juoksee pyörii kiipeää heittää ottaa kiinni lyö silmän ja käden koordinaatio....kyllä niitä voi kehittää ilman urheiluseuraakin. Vanhemmissa on tiwtoa ja taitoa, kun ottaa ne lastensa kanssa yhteiseen tekemiseen. Netistä löytyy vaikka mitä. Että liikunta on kivaa. Eikä painoteta mikä on juuri oikein. On monta tapaa tehdä. Ne oikeat tekniikat sitten myöhemmin kyllä löytyy. Viisivuotias on pieni lapsi. Leikkivä.
VastaaPoista