Hyvä tarjous, parempi mieli

Suoritin tänään ensi talven kenkänumeroarvontaa Prisman alerekkien äärellä. En ole aikaisemmin uskaltanut ryhtyä arvailemaan jalan kasvua, mutta nyt oli jo niin houkuttelevia alennusprosentteja että laskeskelin saavani varmasti ainakin omani takaisin mikäli kengät osoittautuvat liian pieniksi tai suuriksi.

Tyttärelle löysin Kangaroosin karvavuoriset ja kääntövarrelliset saappaat -50%, menevät tosi kivasti sekä puistossa lämpimämmällä ja kosteammalla kelillä (vedenpitävät) että kaupunkimenoissa.

Tämän vuoden 'hienostelusaappaat' ovat jääneet ihan vaan muutamalle käytölle, juuri koska ne eivät pidä vettä eivätkä ole erityisen lämpimät. Nämä nähdessäni hoksasin että voisin ensi vuonna kokeilla josko tälläinen puisto-/kaupunkikenkä -liitto olisi mahdollinen.

Kuopukselle löytyi käytössä hyviksi todetut Viking Goretex -kengät -70%, näitä meillä on ollut jo useamman vuoden, molemmilla tänäkin talvena. Nämä menevät tosi kivasti sen hamstraamani Molon Black Navy -haalarin kanssa, mikä onkin kaltaiselleni asustajalle erityisen iloinen asia.

Tyttövärejä ei noista Vikingeistä enää ollut kuin pienten koossa, ja isompien poikienkin vain muutamat, joista yhdet nappasin kuopuksen puistokaverille.

Näiden kenkien lisäksi meille tulee myös jotkin pakkaskengät. Tähän saakka ne ovat olleet Kuomat kun en ole oikein muista tiennyt, mutta nyt olen lukenut blogeista paljon hyvää Kavateista, joten voi olla että testaan niitäkin.

Löysin samalla reissulla tyttärelle kevätkengiksi ihan normihinnalla Cirafin ihanat tennarit, nämä ovat kuin karkit! Ovat varmasti monikäyttöiset, niin farkkujen kuin hameen ja legginsien kanssa.

Cirafilla ja muillakin merkeillä on tänä keväänä tosi kauniita kenkiä, sekä tytöille että pojille. Jotain on selvästi tapahtunut kenkämarkkinoilla, en muista että olisin aikaisempina vuosina pistänyt merkille yhtä kaunista ja laajaa valikoimaa ihan marketissakin!

Kuopukselle löysin viime viikolla myös sekä puistolenkkarit ja kevättennarit, marketista nekin, toiset Cirafin ja toiset Kangaroon. Ciraf on meille kengissä uusi merkki, Kangaroosia oli kuopuksella jo viime syksynä tennareissa ja olin tosi tyytyväinen.

Kun pääsin kerran vauhtiin niin olin jo ostamassa itsellenikin Vikingin Goretexeja (-70%) mutta sitten tulin järkiini ja tajusin että ehkäpä kumminkin jätän ne kauppaan koska voisi olla liian noloa edustaa puistossa tarralenkkareissa... Jännä että kokoja kuitenkin löytyi vielä 39 kokoon saakka!

Reklamaatio on iloinen asia

Reklamaatio, rekla, rekkula, asiakasvalitus... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Olen melko kova tyttö reklamoimaan. Jos jokin ostamani tuote hajoaa ennen aikojaan tai ei toimi kuten pitäisi, vien varmasti viestiä eteenpäin. Silloin tällöin törmään ihmisiin, jotka eivät koskaan reklamoi vaan omien sanojensa mukaan 'äänestävät jaloillaan'. Mitäs hyötyä siitä on?

Olen reklamoinut mm. kainalosaumastaan hajonneesta Ticketin talvihaalarista (uusi haalari tilalle), metallinpalasta nakissa (lahjakortti lähikauppaan), tuotantovirheestä keksipaketissa (laatikollinen keksejä korvaukseksi), rannekuminauhojen kiertymisestä Molo Kidsin toppahaalarissa (korjaus ompelijalla) sekä vakavimmasta tähän saakka: vauvanruokapurkin reseptin vaihtumisesta ilman mitään merkintää purkkiin, uudet ja vanhat purkit vierekkäin hyllyssä (lopputulos: vehnäallerginen lapsi sairaalaan ja lohdutukseksi 20 € lahjakortti. Toki olisi aina vanhemman velvollisuus tarkastaa tuoteseloste, mutta silloin teki kyllä mieli kuitata että "tämänkö arvoinen meidän lapsemme henki teidän mielestänne on?")

Omasta mielestäni reklamoinnissa voittavat kaikki: tuotteen valmistaja saa arvokasta tietoa pieleen menneestä valmistusprosessista tai laatuongelmasta ja tuotteen ostaja saa korvauksen. En myöskään arkaile antaa palautetta, jos palvelussa on huomautettavaa. Asiakaspalvelutehtävissä suurimman osan työurastani toimineena osaan myös arvostaa asiakkaan antamaa suoraa palautetta; mieluummin korjaustoimenpiteet ja tyytyväinen asiakas joka ostaa uudelleen kuin asiakas, joka ei enää koskaan palaa takaisin.

Aihe tuli mieleeni koska Amazonista joululahjaksi tilaamani Octopod saapui ilman komentokeskukseen kuuluvia tarroja:

Nyt pitäisi viimeistään laittaa viestiä tuotteen toimittajalle ja elänkin toivossa, että Valkonen, Kwazii ja Peso saavat pian jatkaa töitään asianmukaisesti varustellussa ympäristössä.

Onko teillä kokemuksia hyvin tai vähemmän hienosti sujuneista reklamaatioista?

Terapianuket #1 - St. Moritz

Aamu ei mennyt ihan putkeen lasten kanssa joten päätin hauskuttaa itseäni. Saatan joutua häpeämään ja kärsimään, mutta se riski on nyt otettava ;)

Onnea on...

...ystävä, jonka kanssa tapailla hätäuloskäyntiä kenkähelvetissä,

...ystävä, jonka kanssa leikkiä Lumikkia ja Ruususta,

(ja kyllä, meillä näyttää juuri tältä kun lapset ovat vähän järjestelleet)

...ja oma sisarus, jonka kanssa työnnellä nukkeja auringonpaisteessa.

Onnea olisi myös tämä Marimekon Sipi-laukku:

Kuva: Marimekko

   Mukavaa viikonloppua!

Pitäisi

Tänään on jostain syystä ollut sellainen 'pitäisi'-ahdistuspäivä. Pahinta omassa pitäisi-ahdistuksessani ei suinkaan ole kaikki ne asiat joita pitäisi tehdä, vaan se ettei yhtään huvittaisi edes aloittaa mistään.

Minun pitäisi siivota työ/vierashuone, koska viikonloppuna ovat tulossa kylään vanhempani, enkä usko heidän ilahtuvan jos joutuvat nukkumaan siinä rojuläjässä, mikä tuo huone on tällä hetkellä. Työhuoneeseen kerääntyy kaikki se tavara, joka halutaan äkkiä pois silmistä ja jolle ei heti löydy mitään muuta säilytyspaikkaa. Todella ruma huone ja niin täynnä tavaraa että ahdistaa. 

Tästä päästään suoraan sisustusahdistukseen. Pitäisi nimittäin oikeasti tehdä joitakin sisustuksellisia suunnanmuutoksia. Yksi syy siihen miksi ette tule näkemään kotiani kuvissa on että haluaisin niiden lukijoiden jotka eivät oikeasti ole käyneet meillä luulevan, että asun kauniisti ja tyylikkäästi sisustetussa kodissa. Oikeasti kärsin sisustushäpeästä. Olemme asuneet 'väliaikaisessa' asunnossa kohta jo viisi vuotta, ja tästä syystä kaikki on vähän sinne päin. Sisustuksen suhteen olen elänyt 'sitten kun' -elämää, haaveksien siitä että joskus vielä pääsen maalaamaan ja tapetoimaan ja (parhaissa unelmissani) moukaroimaan meidän kamalan TV-tason atomeiksi. (Toinen syy kotikuvien puuttumiseen on se, etten vielä tiedä, kuinka paljon elämästäni haluan jakaa täällä blogissa, asia on vasta muotoutumassa.)

Näyttääks mun peba isolta tässä?

Pitäisi pohtia perheeni vaatetusta siskoni lauantaina vietettäviin kihlajaisiin. Tämä on aina paha rasti, koska vaikka lapset saisikin puettua siististi, jää aina jäljelle klassinen pulma omasta pukeutumisestani. Teoriassa minulla on ihan kivojakin vaatteita, mutta käytännössä niissä on kaikissa jotain vikaa joko mallin, istuvuuden tai värin suhteen.

Pitäisi hankkia akvaarioon joko hiilidioksidilevitin tai hankkiutua eroon koko ammeesta. Toissa vuoden marraskuussa suurella innostuksella alkanut akvaarioharrastus on muuttunut väkisinpuurtamiseksi, kalat ja kasvit eivät viihdy ja nyt pitäisi joko tosissaan panostaa tähän juttuun tai nostaa kädet pystyyn ja sanoutua irti koko hommasta. Asiaa vaikeuttaa se, että kalat ovat nelivuotiaan kavereita.

Pitäisi mapittaa kaikki ne miljoonat paperit, jotka pyörivät työhuoneen pöydällä. En enää erota maksettua laskua maksamattomasta. 

Pitäisi neuloa pois ne kaksi säkillistä lankaa jotka on ollut pakko ostaa varalle ihan siksi vaan koska on tehnyt mieli. Nyt ne vievät turhaan tilaa vaatehuoneen lattialla.

Niin, se vaatehuone. Se on myös yksi kaatopaikka, ei siitä sen enempää.

Pitäisi opettaa kuopusta käymään potalla. Käyhän se, ja tuleehan sinne, mutta niin, ettei suurimmaksi osaksi tulisi vaippaan ja lattialle.

Ja sitten ne niin arkiset: pitäisi askarrella lasten kanssa enemmän, lukea heille enemmän, joskus ehtiä ja jaksaa silittää vaatteita, pestä kylpyhuoneen seinät ja lattia ja monta, monta muuta.

Eniten ehkä ahdistaa kevään tuleva ikkunanpesurumba.

Teoriassa ei niin vaikeita, mutta mikä siinä on että joskus ei vaan saa aikaiseksi?  

Yksi onnistuminenkin tälle päivälle: ostin vihdoin Partioaitasta pitkään aikomani Nikwax-pesuaineen vedenpitäville tekstiileille. Puhdistaa siis mm. Goretex-vaatteet, teltat, reput ym. säilyttäen niiden vedenpitävyyden, ja tällä voi kuulema pestä myös lasten toppahaalarit. Pyöritin tänään testinä Jack Wolfskin 'välikausi'takkini koneessa, jotkin pinttyneimmät paikat eivät aivan puhdistuneet (ei ehkä olisi kannattanut hankkia puistokäyttöön vaaleaa takkia), mutta suurimmaksi osaksi tuli puhdasta. Jotain siis.

Lisää välikautta kuopukselle

Kävin lauantaina hakemassa Lindexistä sinne verkkokaupan kautta tilaamani välikausi / kevättakin kuopukselle. Näin takin kuvan eräässä blogissa joku aika taaksepäin, ja vaikka välillä jo päätin olla sen hankkimatta, oli pakko tarttua tilaisuuteen kun olin sitä jo sovittanut pojan päälle kaupassa ja sain vielä Lindexin verkkokauppaan -30% koodin, voimassa yhdelle valitsemalleni tuotteelle. Käsittelykuluja tuli vain 2 € kun tilasin takin suoraan liikkeeseen ja kävin sen sieltä noutamassa.

Takin pintamateriaali on vahamaista kangasta, ja pohdin parhaillaan olisiko se aihetta pestä ennen kuin otan käyttöön, että pehmenisi hieman. Otin 92 cm vaatteita käyttävälle pojalle koon 98 cm, että menee varmasti vielä syksylläkin. Tuo on vyötäröstä melko lyhyt malli, joten ainoastaan hihat näyttävät hieman reiluilta.

Takin kaveriksi olen alkanut himoitsemaan tätä, kiitos vaan Sari (Mrs Agatha -blogista)!

Kuvassa CTH Ericsonin Carl Jr. -lätsä, ja Mrs Agathan blogissa on näistä parhaillaan menossa arvonta, kannattaa osallistua!

Nyt tarvitsisin muuten vinkkejä hyvästä kuvakollaasiohjelmasta! Olen ihaillen katsellut monen blogistin taitavia kollaaseja, ja haluaisin oppia tekemään niitä itsekin. Netistä löytyisi muutama ilmainen ohjelma, mutta en ole vielä (osaksi virusten pelossa) uskaltanut niitä ladata. 

Meillä sairastupa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Nyt on otettu kaikki ilo irti Päivä pyjamassa -teemasta, minä mukaanlukien. Mikäs sen mukavampaa kuin vetelehtiä kotona reikäisissä legginseissä ja puuhastella mitä mieleen juolahtaa. Netistä olen yrittänyt pitää sen verran paastoa että käyn kurkkaamassa blogijutut lähinnä iltaisin. 

Mukavaa alkunutta viikkoa!

Navy is the new black

Olen jo jonkin aikaa ollut aivan hurahtanut tummansiniseen. Tummansininen on loistava vaihtoehto mustalle, joka tuntuu joskus liian jyrkälle värille ainakin itselleni, joka olen tyypillisen hailakka ristiverinen. Ihailen mustaa muiden yllä, mutta olen viimeaikoina huomannut että en enää muutamia poikkeuksia lukuunottamatta osaa ostaa sitä päälleni, enkä myöskään lasteni päälle. Tummansininen on myös ihanan helppo asustaa muilla väreillä, mahdollisuudet ovat rajattomat.

Heräsin yksi päivä huomaamaan, että olen ehtinyt hankkia tummansinisenä ainakin seuraavaa:

Talven luottotakki, ihanista ihanin ja maailman lämpimin Elvine Madison:

Kuvassa en ole minä. Toivoisin kyllä, että olisin.

Tämän piti olla 'se parempi takki', mutta en ole muihin takkeihin vilkaisutkaan sen jälkeen kun tämän sain. Suosittelen. Bongasin tämänkin vinkin jostain blogista, jonka nimen sekä kirjoittajan olen jo unohtanut, mutta kiitos sinulle, kuka ikinä oletkin. Pelastit talveni. 

Takki on ollut päälläni joka ikinen päivä tänä talvena, niin kaupungilla kuin puistossakin, ja pysynyt silti huippukuntoisena. Elvine on ruotsalainen vaateyritys, joka on erikoistunut laadukkaisiin ja lämpimiin ulkotakkeihin, mutta myy myös muita vaatteita. Oman takkini tilasin Zoovillagesta, jossa oli silloin hyvät alennukset.

Ennen kuin rakastuin lastenvaatteisiin, olin melkoinen vaunu/ratassämpläri. Viimeisimmät, ja myös ihanimmat, BRIO Go't, hankin myös Navy-värisinä, eikä näistä ole ollut tarve luopua. Olen blogannutkin näistä A-T Lastenturvalle, postaukset ja suositukset ovat luettavissa täältä ja täältä. 

BRIO Go -rattaat valkoisella rungolla, värinä Navy.

Tulevaan talveen olen jo jemmannut kuopukselle Molo Kidsin Polaris-talvihaalarin Black Navy -värissä:

Molo Kids Polaris Black Navy

Meillä on haalareissa tähän mennessä kokeiltu Jonathan, Lassietec, Ticket ja Molo Kids, ja Molo on ehdoton suosikki sekä istuvuutensa että laatunsa puolesta. Myös esikoiselle on haalari ensi talvea varten, hänelle täräkämpi Flamingo, josta hän pitää itse kovasti. Mukavaa tässä 'välikauden' aikana miettiä kuinka tuon tummansinisen haalarin voisi asustaa. Ei tuollainen limenvihreäkään olisi hassumpi, mitä on vuoressa.


Nämä allaolevat Polarn O. Pyretin kuorivaatteet olin jo hankkinut esikoiselle, mutta kuten ehkä saatoitte lukea täältä, homma ei mennyt ihan putkeen. Ei edes, vaikka yritin myydä näitä pinkillä windfleecellä sekä ihanilla asusteilla. Nelivuotias kieltäytyi. (Vaikka olen periaatteessa sitä mieltä että aikuinen päättää, en kuitenkaan jaksanut edes ajatella puolta vuotta vääntämässä näitä väkisin kiireessä pienessä eteisessä tyttären päälle. Kun hän päättää ettei pidä jostain, sen saa kuulla koko talo.)
 

Tummansiniset takki ja housut sekä windfleece Polarn O. Pyret, raitapipo Lindex, kuviopipo Molo Kids ja lenkkarit Viking.

Sitten oli myös se Mini Rodinin tummansininen pipo.

Omassa vaatekaapissani tummansinistä on paljonkin, lapsilla jonkin verran, ja luulenpa että se lisääntyy myös lastenvaatteissa, nyt kun on vauhtiin päästy. 

Meillä on nyt vietetty sisäelämää keskiviikosta lähtien. Esikoinen alkaa nyt parantua, mutta kuopukselle nousi illalla kuume. Puistoon ja liikenteeseen alkaa jo olla ikävä, sekä äidillä että lapsilla. Päivän kohokohtia ovat pihalla auraavat traktorit ja roska-auto, mikä kertoo siitä, että kotona vietettyjä päiviä alkaa olla pari liikaa. Itse olen tehnyt osa-aikatöitä ja sitä kautta päässyt aikuistenkin seuraan, tekee hyvää.

Ikkunaprinsessa ja -prinssi

Mukavaa viikonloppua kaikille!