keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Välikautta ja feminismiä



Tänään oli aurinkoista, joten vietimme päivän sisällä, tietenkin. Esikoinen kuumeessa ja astman kourissa ja kuopus työnsi tavaraa vaippaan kuuden päivän edestä. Nyt on liikkeellä jokin virus joka voi aiheuttaa sekä vatsaongelmia että hengitysvaikeuksia, vahvisti lääkäri joka määräsi tytölle iltakäynnillämme hengitystä avaavan Spiran.

Sairaspäivän ansiosta sain nyt vihdoin kuvattua tyttären vaihtuneen välikausisetin. Huomasin yllättäen kuitenkin joutuvani perustelemaan itselleni suhdettani lastenvaatteisiin - melko moni on viime päivänä lukenut Anu Silfverbergin haastatteluita, katsellut ja kuunnellut häntä televisiosta tai ollut niin reipas että on kipaissut ostamaan hänen kirjansa 'Äitikortti: Kirjoituksia lisääntymisestä'. Moni blogisti on antanut kirjasta arvionsa ja jälkipuinti kommenttiosioissa on käynyt kuumana.

Uusinta KaksPlussaa (3/2013, s. 49) siteeratakseni "Kaikkihan me näitä äitihysteriaan langenneita naisia tunnemme. --- Naisia, jotka ovat luoneet imetyksestä tai lastenvaatteista itselleen harrastuksen. --- Onko äitiydestä harrastuksen tekeminen sitten niin vakavaa? Eikö todellista vapautta ole se, että äitiyteen saa hurahtaa, jos siltä tuntuu? -Ei, Silfverberg vastaa. Häntä vaivaa naisena naisten taantuminen, joka ilmiöön liittyy. Kyse on naisten roolista. Äitihysteria on kulttuuri- ja aikasidonnaista ja liittyy selvästi sukupuoleen."

En ole lukenut Silfverbergin kirjaa enkä siksi ole pätevä tarkastelemaan aihetta lähemmin. Lukeudun kuitenkin niihin äiteihin, jotka 'harrastavat' lastenvaatteita. Olen huomannut näissä äideissä ainakin kahdenlaista koulukuntaa: ensimmäiset puhuvat lastenvaatteista avoimesti, kertovat uusista ostoksistaan, vertailevat kokemuksiaan, bloggaavat vaatteista sekä jakavat vinkkejä ja mielipiteitä. 

Toinen ryhmä ovat äidit, jotka ovat niin viileitä etteivät ikimaailmassa ääneen myöntäisi olevansa lastenvaatehifistelijöitä, mottonaan "kunhan lapsella on päällään asianmukaiset vaatteet". Kuitenkin heidän lastensa päälle ilmestyy kuin taiottuna niitä 'oikeita' merkkejä, trendikkäimpiä tennareita, cooleimpia pipoja sekä kalleimpia välikausihaalareita. Mutta pois se heistä, että he millään tavalla seuraisivat lastenvaatesceneä.

Kuulun ensimmäiseen ryhmään. Savolais-karjalainen verenperimäni ei salli minun vaieta kun näen jotain kaunista. En myöskään pysty olemaan välittämättä siitä, mitä lapsillani on päällä ja väsymättä etsimään ihania asusteita, tekipä se minusta taantumuksellisen tai ei.

Kaiken tämän esipuheen jälkeen pääsen itse asiaan.

(En muuten tiedä mitä ihmettä tapahtuu kuville kun ne laittaa Bloggeriin, laatu sumenee välittömästi!)

Punainen denim-kuosinen välikausitakki 110 cm ja windlfleece 110 cm Polarn O. Pyret, kukikas kääntöpipo Molo Kids, raidallinen sydänpipo Lindex, perhospipo H&M sekä lenkkarit Viking.

Polarn O. Pyretin tummansininen välikausisetti vaihtui saman merkin tämän kauden punaisen denim-tyyliseen takkiin sekä hyviksi havaittuihin mustiin KappAhlin vedenpitäviin housuihin. Vähän jännitti miten aikaisemmin ostamani pinkki windfleece sopii punaisen takin kaveriksi, mutta käytössähän sitä ei juuri alta näy kun on neppareilla takissa kiinni, eikä tuo muutenkaan mielestäni pahasti riitele punaisen kanssa. 

Haussa on vielä välikausihanskat. Polarn O. Pyretin hanskat eivät malliltaan istu tytölle, peukku jää hurjan väljäksi lörpäksi ja muut sormet ottavat saumoihin kiinni. Meidän välikausihanskat ovat perinteisesti olleet Tähti Jonathan -mallistosta, ja olen ollut niihin laadullisesti erittäin tyytyväinen. Hinnaltaan ovat myös edulliset, ja ovat aina pitäneet kaiken veden ulkona vaikka niillä on leikitty vesilätäköissä. Tämän kevään väreissä on peruspunainen pinkin sijaan, ja meinaankin suunnata sinne takin hupun kanssa katsomaan, jos se sopisi sävyltään takkiin.

Molon pipo sitoo mielestäni kivasti värejä yhteen. Kahdesta muusta piposta en ole oikein innostunut tämän setin kanssa, voi olla, että lähden vielä pipokaupoille. Tummansininen perhospipo löytyi H&M:stä, siitä tuli heti tyttären suosikki. Se on itseasiassa ajateltu alla olevan takin kaveriksi, takin vuoressa seikkailevat perhoset.


Takki Lindex 110 cm viime vuodelta, kaulahuivit Ticket to Heaven (Ticket Outdoor), kengät Bisgaard ja pipot samat kuin yllä.
Tästä vihreästä takista tykkään hurjasti - se oli meillä käytössä jo viime vuonna ja menee toivottavasti edelleen tämän kauden. Bisgaardin kengät ovat löytö huuto.netistä, joskin meidän Rymy-Elviira pisti ne viime syksynä remonttiin heti parin käyttökerran jälkeen. Mikä on se tuote, jolla ne saa palautettua entiseen loistoonsa? Tarkoitus olisi kierrättää edelleen pikkuveljelle.

Kiitollinen olisin, jos jollakin olisi vinkata kivoja ja kauniita kaulureita! Jesper Juniorista saa toki niitä perustrikoisia, mutta jotain tyttömäisempää olisi haussa. Huivi on pienen hankala sitoa itse eikä se mielestäni toimi niin hyvin puistossa.


8 kommenttia :

  1. Hyvä kirjoitus! :) Itsekin kuulun avoimiin hifistelijöihin. Myönnän harrastavani lastenvaatehömppää, sillä se on kivaa, enkä ole niin älyllinen ja cool, ettenkö kehtaisi sitä myöntää. ;) Nyt kun kerran olen pikkulasten äiti, niin otanpa siitä kaiken irti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä juttu miten lastenvaatteista pitäminen automaattisesti laskee älykkyysosamäärää. Taantumuksellistahan se on jos käyttää aikaansa näin sukupuolisidonnaiseen ja naista orjuuttavaan harrastukseen! Varmaan kotiäitivuosina homehtuneet aivoni eivät nyt ymmärrä jotain oleellista pointtia koko asiassa, mutta minkäs teet ;)

      Poista
  2. Kaulureista en tiedä mutta kivat setit tytöllä kevääseen! :)
    Ja mä kuulun myös lastenvaate-asioissa siihen ekaan ryhmään joka toitottaa ostoksistaan blogissa ympäri maailmaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogeistahan saa ne parhaat vinkit ja alekoodit! Moni kiva juttu olisi jäänyt löytämättä ilman blogaja, sinunkin blogia, eli kiitos vaan! :)

      Poista
  3. Minä myönnän täysin kadonneeni "äitiyden mustaan aukkoon"- vai miten se nyt meni? Olen haaveillut pikku tytöstä lähtien olevani äiti ja nyt kun olen, niin miksi ihmeessä se ei saisi määrittää elämääni? Ei naiseuteni tms. minnekään katoa, vaikkei sitä ruokkisikaan koko elämän ajan jokaisen päivänä tai vuotena. Tämän hetkisessä elämässäni tärkeintä on olla äiti. Olen hurahtanut lastenvaatteisiin, lasten harrastuksiin ja lasten kanssa olemiseen, imetyksestä tai kantamisesta puhumattakaan. Ja tästä kaikesta olen olen oikeasti ylpeä. Enkä koe olevani mitenkään taantunut. Ugh. (en ole lukenut kirjaa, mutta aion tehdä sen pikimmiten.)

    Tosi kauniit välikausisetit teillä! Pipoja ei voi koskaan olla liikaa, jos multa kysytään ;)

    ps. mekin katsellaan auringonpaistetta jo toista päivää sisätiloissa, uhmakas sairastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Kiinnostuksen kohteita ei voi pakottaa. Joku asia joko kiinnostaa tai se ei kiinnosta. Jos se ei kiinnosta, on paha mennä sanomaan toiselle ettei sinuakaan saisi kiinostaa, olet taantunut. Samoin on typerää, jos joku joutuu peittelemään kiinnostustaan leimaantumisen pelossa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

      Poista
  4. Silfvenberg vai mikä se nyt oli on vaan yks ihminen ja yks mielipide. Käsittääkseni hänellä on yksi pieni lapsi? Joten mesoamisensa on aika sympaattistakin. :) on niin kovin tärkeänä. Hän ei ole päässyt vielä itsensä vakavasti ottamisesta. ;)
    Mutta kivat setit teiltä löytyy! Noi kappiksen housut on meilläkin todettu hyviksi. Ja voisikin kokeilla jonathanin vk- kintaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Huomasin vaan jostain syystä selitteleväni omia kiinnostuksen kohteitani kun asiasta nousi niin valtava meteli, mikä on sinänsä aivan typerää.

      Kappiksen housut ovat aivan parhaat! Kävin nyt myös hakemassa ne Jonathanin hanskat, pitäisi vaan muistaa pysyä vanhassa tutussa eikä lähteä turhia hienostelemaan! :-)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina!