torstai 29. elokuuta 2013

Haista home!




Hieman on tyhjä ja väsynyt olo.

Olemme tässä muutaman viikon aikana ehtineet innostua ensin yhdestä asunnosta, tehdä tarjouksen, tehdä kuntotarkastuksen ja kosteusmittauksen ja sitten todeta, että emme kuitenkaan osta asuntoa jossa on kolme litimärkää seinää.

Sitten innostuimme kohteesta numero kaksi, teimme tarjouksen, teimme taas kosteusmittauksen ja totesimme jälleen ettemme osta asuntoa, jonka kylpyhuoneen lattia on märkä (siis ihan sieltä laattojen alta).

Mikä tätä maata vaivaa? Ei turhaan puhuta homepommista. Esikoisen astman takia (ja myös meidän kaikkien terveyttä arvostaen) olemme erityisen tarkkoja siitä, ettemme halua lähteä mihinkään epämääräiseen viritykseen jossa on mahdollista että kostausvaurio onkin täysimittainen homeongelma. Ensimmäisessä tapauksessa se sitä oikeasti olikin, kun taas asunnossa nro. 2 kosteus on ilmeisesti tulkinnanvaraista: Betoniteollisuus ry on sitä mieltä ettei betoni homehdu kun taas toiselta rintamalta, Homepakolaiset ry:n sivuilla, huudellaan aivan päinvastaista viestiä. Jotenkin olen taipuvaisempi uskomaan jälkimmäisiä. Miksi kukaan haluaisi huvikseen tehdä elämästään vaikeaa?

Nyt on sellainen ilmat pihalla -fiilis. Ehdimme suunnitella ensin yhden remontin, sitten toisen, ja nyt katselen aamiaspyödässä tarjousten huumassa hankittuja sisustuslehtiä ja pohdin koska oikein pääsen oikeasti laittamaan omaa uutta kotia. Vaihtoehdot ovat vähän vähissä täällä meidän lähiössä. Nyt pitää vaan luottaa siihen vanhaan viisauteen että 'kaikki hyvä tulee aikanaan'. Varmasti myös meille.


14 kommenttia :

  1. Kyllä vain , minäkin kyttään sitä milloin risukasaan paistaa :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsittekö tekin asuntoa? Ihanaa mutta kamalaa puuhaa.

      Poista
  2. Tosi huono mäihä :/

    Me asusteltiin anopin autotallissa reilu puoli vuotta ennen kuin talo löytyi :D Onneksi lasta ei ollut vielä silloin!

    Meidän naapuritalo myytiin juuri ja siihen olisi muuttamssa aivan ihanan tuntuinen meidän ikäinen pariskunta. Harmi vaan, että kuntokartoituksta ja kosteusmittauksista huolimatta sieltä löytyi sitten homepommi kera 60 000 euron remontin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen vastausten viivästymistä! Olin illan töissä ja auttelemassa siskoa muutossa, ja tänä aamuna tabletti ei päästänytkään kommentoimaan... :( Nyt siis täällä 'isolla koneella', mutta kohta viedään taas. Vastailen loppuihin taas illalla.

      Tuo on todellakin pelottavaa, että kostausmittaustenkin jälkeen voi löytyä suuri kosteusvaurio. Silloin pitäisi kyllä saada mittaajakin vastuuseen. Meidän ekasta kohteesta ei olisi löytynyt mitään ellemme itse olisi pyytäneet mittajaa ensin mittaamaan tiettyä kohtaa ja sen jälkeen vielä uudelle käynnille poran kanssa... Tarkkana pitää olla!

      Poista
  3. Voi ei! Tuo on ihan painajaismaista ja olen itse ihan samoilla linjoilla, että ei todellakaan huvittaisi laittaa koko omaisuuttaan kiinni kohteeseen, jossa jo ostohetkellä olisi jotain pielessä. Siksi katsellaan lähinnä melko uusia kohteita, vaikka eipä niistäkään aina ole takeita. Meillä olisi näet sama projekti edessä kun tässä vain saisi aikaiseksi.
    Tsemppiä, eiköhän se uusi koti vielä löydy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niistä uusista vasta puhutaankin, että kiireessä ei tule hyvää ja kun ulkolaiset tekijät puuhaa niin eivät osaa edes piirustuksia lukia ja mennään sieltä missä aita on matalin... ;) Neuroottiseksi meinaa mennä itsellä, ellei ole jo mennyt. Mihin täällä enää uskaltaa muuttaa?

      Poista
  4. Olen entinen rakennusalan (korjauspuolen) ammattilainen ja kyllä on ihan järkkyä kattella uusien kämppien rakentamista. Siellä ne on, sateessa betonirungot ja eikun villat päälle vaan.
    Terveiden talojen rakentaminen olisi oikeasti helppoa ja yksinkertaista, mutta kun ei. On häkellyttävää, millaista paskaa nykyasunnot on.
    Itse purin runkoon asti vanhan 70-luvulla turmellun hirsitalon ja korjasin sen. Tiedän tasan, mitä talossa on. Ja projekti jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lähellä meni yksi rakennusliike konkurssiin kesken rivitaloprojektin ja ne talot seisoi tyhjillään, muovit ikkunoissa ja kaikki kamat kasassa pihalla ainaskin yli vuoden kaiken sään armoilla. Sitten tuli joku toinen yhtiö ja laittoi ne valmiiksi ja eikun myyntiin! En olisi kyllä niistä uskaltanut itselleni ostaa...

      Tuo on hyvä juttu että olet purkanut ihan hirrelle ja tiedät mitä talo on syönyt. Varmaan vähän turvallisempi asua. Mutta aika lailla hommaa!

      Poista
  5. Meillä juuri miehen veli perheineen sai kaupan purun homeasunnosta ja minun veljeni perheineen tekee ylläriremppaa homevaurion takia. On kyllä alkanut itseäkin mietityttää, että minkä sitä koskaan uskaltaa ostaa? Näillä vanhoilla kotiseuduilla törmäsin entiseen koulukaveriini, joka eli perheineen evakossa, kun talo oli homeessa ja yhtään vuokra-asuntoa ei ollut löytynyt, jossa voisivat asua. Siis sellaista johon olisi kaiken tämän jälkeen varaa ja jossa ei olisi mitään ongelmia, koska ovat nyt mielettömän herkkiä homeelle ja melkein kaikelle (esim. uusien talojen kemikaaleille).

    Meilläkin kun esikoinen on astmaatikko, on oltava erityisen tarkkoja. Ylen Homeloukku-sarjaa aikonaan katsoessani totesinkin, että jos me joskus ostamme hometalon ja sillä on terveysvaikutuksia, meillä ei ole mitään saumoja todistaa mitään, koska perheessä on jo kaksi astmaatikkoa.

    Ä.Hupulainen: Toi olisi munkin haave! Tarvittais vaan enää se talo ja joku joka osaisi sen korjata... Otan siis suhun yhteyttä jos löytyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi edes toinen perhe sai kaupan purettua! Toivottavasti toisen remppa onnistuu, varmasti on kurja tilanne.

      Olen kuullut että monen homeelle altistuneen on todella vaikea löytää uutta kotia kun ongelmia on niin paljon, eikä sietokykyä enää yhtään. Todella tarkkana saa olla kun asuntoa ostaa, eikä sittenkään voi olla täysin varma mitä seinien sisällä on. Tosi ahdistavaa.

      Poista
  6. Vaikka epäilemättä masentaa ja ottaa päähän, niin olipa hyvä, että huomasitte asian ajoissa!

    Me asutaan 1950-luvun talossa, josta ne paljon puhutut salaojat puuttuvat. Ollaan nyt pari vuotta mietitty, että pitäskö ne laittaa vai ei, alimman kerroksen kylppäri täytyy rempata ja tämä asia täytyy ratkaista tavalla tai toisella samalla. Meillä ole kovin vahvaa näkemystä siitä, miten homma pitäs hoitaa, ja mieluummin annan asian olla vaikka useammankin vuoden, ettei tule tehtyä mitään isosti väärää.

    Peukut pystyssä sen täydellisen kodin löytymiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaojatkin voi toisaalta tehdä päin seiniä, kuten tuossa meidän ykkösvaihtoehdossa. Siellä oli vissiin sellainen systeemi, jossa ne vedet eivät suinkaan menneet pois päin talosta vaan juuri sinne seiniin... Auts. Harmittaa myös myyjän puolesta, oli se melkoinen pommi hänellekin.

      Toivotaan, että tärppää pian meillekin! ;)

      Poista
  7. Yhden homeremontin viime talvena läpikäyneenä - eikö tuo ole ihan normaalia että nimenomaan laattojen alla on suihkun alueella vettä? Meillä pintamittarilla oli melko laajaltikin, vesieristys oli kuitenkin ehjä ja betoni sen alla kuiva. Home oli ihan jossain muualla.
    Olen ymmärtänyt että laattasaumat ovat ihan huokoista materiaalia josta vesi menee läpi ja näin ollen myös laattojen alle. Sieltä sitten haihtumalla kuivuu ajallaan. Suihkun alla voi olla pintamittarilla kosteutta vielä jopa viikkojen kuluttua suihkun käytöstä. Ja siis ihan normaalissa ja vauriottomassa kylpyhuoneessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, enpä osaa sanoa. :/ Voi olla tottakin. Tästä tietämättömänä emme kuitenkaan uskaltaneet ottaa riskiä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina!