torstai 6. kesäkuuta 2013

Erilainen iho




Iltarasvauksen yhteydessä kävimme viisivuotiaan kanssa seuraavanlaisen keskustelun: 

"Äiti, miksi mulla on erilainen iho kuin muilla?"
"Mitä tarkoitat että erilainen?"
"Kun siinä on ihottumaa. Kaikki uudet kaverit aina kysyy siitä. Mä en oikeastaan haluaisi puhua siitä."

Esikoisella on vaikea atooppinen ihottuma. Eniten se näkyy käsissä ja jaloissa, joskus myös kasvoissa, säärissä ja käsivarsissa ja itseasiassa koko vartalossa. Nyt uimapukuaikaan iho on kaikkien nähtävillä ja puistossa on paljon sellaisia lapsia, joita tytär ei tunne entuudestaan.

Puhuimme lapsen kanssa siitä, että hänellä on sellainen sairaus kuin atopia, minulla äidilläkin on sama juttu. Atopia tarkoittaa, että ihoon tulee helpommin ihottumaa kuin joillekin toisille ihmisille ja sen takia ihoa pitää antaa hoitaa hyvin. Katselimme yhdessä minun vanhoja kerhokuviani joissa katsoin kameraan posket punoittavina ja naarmuilla. Yhdessä ryhmäkuvassa raavin käsiäni, mikä on varsin tuttu näky meilläkin.

"Sinulla on samanlainen iho kuin äidilläkin oli pienenä", sanoin. "Kysyvätkö sinun tututkin kaverisi siitä?", jatkoin.
"Ei ne kysy, ne on kuulleet sen jutun jo niin monta kertaa", hän vastasi.

Tutut ihmiset puistossa tietävät, että tytär on voimakkaasti allerginen maidolle, munalle ja kotimaisille viljoille. Puiston 'omille' lapsille ja kerhokavereille tyttären allergiat, astma ja ihottuma ovat jo niin tuttu juttu, ettei niitä enää ollenkaan ihmetellä.

Muista kyselijöistä kerroin, että ihmiset ovat luonnostaan uteliaita. Kaikkia meitä kiinnostavat erilaiset ihmiset ja asiat. "Kun joku kysyy sinun ihostasi, voit vastata että sinulla on sellainen iho, johon tulee helposti ihottumaa. Jos kaveri vielä jatkaa kyselemistä, voit sanoa ettet enää halua puhua asiasta, jos sinusta siltä tuntuu." Opastin, että parempi vastata kerran fiksusti kuin jättää vastaamatta ollenkaan - kun muut lapset saavat selityksen he voivat ehkä paremmin keskittyä leikkeihin eikä asia mietitytä heitä enää. Oikeastaan tytär ei haluaisi että asiasta puhutaan tai kysytään lainkaan, mutta se ei taida olla mahdollista.

Se, mitä jätin kertomatta on, että jouduin itse usein koulun liikuntatunnilla piirileikeissä olemaan kahden opettajan välissä koska muut oppilaat eivät halunneet pitää kiinni ihottumaisista käsistäni tartunnan pelossa. Tämä muisto tuo vieläkin palan kurkkuuni, ja haluaisin suojella tytärtäni samanlaisilta tilanteilta. Kaikkea en voi kuitenkaan hänen elämässään varmistaa. Voin vain kuunnella ja selittää ja toivoa, että tämän ajan lapset olisivat suvaitsevampia erilaisuudelle ja herkkiä kysymään. 

Opetan omille lapsilleni että meitä on tässä maailmassa paljon erilaisia ihmisiä. On hoikkia ja tukevia, tummia ja vaaleita, pitkiä ja pätkiä, ihottumaisia ja hyväihoisia. Kaikki me olemme yhtä arvokkaita eikä ketään saa ulkonäön perusteella jättää pois leikeistä. Ja jos jokin asia mietityttää, kannattaa kysyä. Vain oikea tieto voi poistaa ennakkoluuloja. Ainoastaan perimmäistä kysymystä 'miksi minulla on erilainen iho' en osaa tyttärelleni tyhjentävästi selittää. Meillä ihmisillä vaan on elämässä erilaisia asioita.


16 kommenttia :

  1. Voi pientä. Minulle tuli itku, kun luin tätä. Ilman allergioita eläminen on kyllä asia, jota ei osaa arvostaa, kun se on itselle arkipäivää. Ei ole tullut mieleenkään tuollainen asia, että muiden ongelmien lisäksi siihen liittyy vielä sosiaalinenkin paine. Tsemppiä äidille ja tyttärelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin olet tähän saakka ajatellut, etteivät muuta lapset kiinnitä näihin asioihin mitään huomiota. Mutta kyllähän ne kiinnittävät tietenkin. Yllättävän varhain alkavat näköjään sosiaaliset paineet...

      Poista
  2. Minä ymmärrän kyllä nuo sosiaaliset paineet. Samaa ei ole, mutta olen aina ollut muita isompi lapsi. Minua kiusattiin paljon lapsena ja vielä teini-iässä. Sain itseni kuitenkin pienempiin mittoihin, mutta nyt raskaus on tuonut kiloja. Kyllä aikuisiälläkin saa samaa kohtelua, että ei ne aikuisetkaan osaa käyttäytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa, että olet joutunut kiusatuksi kokosi takia. Lapset ovat taitavia keksimään itse kunkin herkät kohdat, olen itsekin ollut koulukiusattu. Minua ei kiusattu kokoni takia, mutta monesta muusta asiasta kyllä. Harmillista että asia on seurannut sinua aikuisuuteen saakka - yleensähän iän pitäisi tuoda mukanaan ymmärrystä ja hienotunteisuutta.

      Poista
  3. Voi pikkuista tosiaan. Suuria on pienen ajatukset ja murheet. Ja välillä on tosiaan kurjaa, kun ei ole kaikkia vastauksia antaa eikä voi kaikkia polkuja siloittaa.

    Meidän esikoinen on astmaatikko ja allergioita on myös. Ihan vauvana näytti, että tulee myös atooppinen iho, silloin iho oli tosi kuiva. Mun isällä on aika pahasti atooppinen iho, enkä ikinä unohda sitä katsetta, jolla hän katsoi meidän vauvan ihoa ja huokaisi, että pitikö sen nyt mennä näin, periytyä näin. Mutta jotenkin se ihottuma katosi, kun tuli hengitettävä kortisoni säännölliseen käyttöön. Lääkärit sanoi, että ei vaikuta kuin keuhkoihin, on niin paikallista. Mutta kuitenkin, kun välillä kokeiltiin voisiko poika olla ilman säännöllistä Flixiotideä (ei tosiaan voinut), niin saman tien tuli ihottumakin takaisin. Ehkä sattumaa, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ihottumatilanne elää päivittäin. Välillä on koko tyttö yhtä rupea ja välillä on iho tosi hyvässä kunnossa. Nyt on hyvät lääkerasvat, joten tilanne on ns. hallinnassa, vaikka nuo lempipaikat, kädet ja jalat, meinaavat kukkia kovasti. On raukka meilläkin 'voittanut' geenilotossa sekä isänsä että minun puolelta. Pikkuveljellä on 'vain' atopia, ei onneksi allergioita.

      Poista
    2. Meillä oli kaksi allergikkoa kun olin raskaana, ja kysyin neuvolasta että mitäs jos se vauvakin on kun syntyy. Täti vaan tokaisi että mitäs sitten jos on, kyllä te pärjäätte kun kokemusta kerta on-ehkä oikeasti paras lohdutus koskaan. :)
      Nyt on ainoa allerginen kuopus, isommilla on vain jotain satunnaisia oireita enää. Mutta minun kasvot on seitsemättä vuotta ihottumassa/punaiset, ei auta ei, mutta itse helpompi kestää. Mokoma puhkesi ekan raskauden aikana..

      Poista
    3. Minä olin aivan paniikissa ennen kuopuksen syntymää ja pelkäsin kamalasti samanlaista kaoottista ja vaikeaa vauva-aikaa kuin moniallergikkoesikoisen kanssa. Mitään ei sitten ilmaantunutkaan, mutta kun iho parin kuukauden iässä alkoi oireilla, varasin ajan maito-altistukseen ja Prick-testeihin. Puhtaat oli eikä pienellä mitään. Olin tosi helpottunut.

      Nyt toivotaan, että esikoinen ainakin siedättyisi maidolle, munalle ja viljoille, elleivät allergiat mene ohi itsestään. Ensi keväänä aloitetaan maitosiedätys jos arvot vielä koholla ja altistukset antavat oireita.

      Poista
  4. Tulipas fiilis "hyvästä äidistä" ihanaa! Meillä ei ole toistaiseksi ainakaan allergioita lapsilla, mutta samantyyppisiin keskusteluihin olen kyllä valmistautunut :) jos niihin voi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Nämä ovat sellaisia keskusteluita joista toivoo ettei niitä tarvitsisi käydä, eli että ei olisi näitä ongelmia. Mutta onneksi viisivuotias on jo sen ikäinen että hänen kanssaan voi jutella tosi syvällisiäkin.

      Poista
  5. Voi pientä. Meillä on myös viisivuotiaalla atooppinen iho, johon ei ole löydetty mitään allergista syytä. Iho oli tänä talvena parempana, mutta edeltävänä talvena, jolloin atopia puhkesi, tytöllä oli käsissä siteet, koska ihottuma oli infektoinut koko ajan, jolloin se myös aiheutti kysymyksiä toisissa lapsissa. Monta kertaa lapsi on todennut, että on ihan kyllästynyt rasvaamiseen ja ihottumaan. Toivotaan, että teilläkin ihottuma helpottaisi. Löysin tuolloin ihan apteekista "Hyvän salvan", joka auttoi, kun pidin kortisonibreikkejä, ja sain lopetettua kortisonivoiteet kokonaan. Lisäksi 100% karitevoin on sanottu auttavan. Se on meillä nyt käytössä. Näitä vinkkejähän tietysti piisaa, mutta sitä vaan yrittää auttaa. Tsemppiä sinne pienelle ja äidille myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu että teillä on ihottuma hallinnassa! Yksi koulukunta on sitä mieltä että kaiken ihottuman taustalla on jokin (vielä löytämätön) ruoka-aineallergia, toiset taas sitä mieltä että atooppinen iho nyt vaan oireilee ilman sen kummempaa syytä (kuten meidän kuopuksella). Sitten on näitä kuten meidän esikoinen, jolla iho reagoi sekä ruokaan, lämpötilaan, stressiin (lue: uhmaan) ja lähes mihin vaan.

      Pahin 'vinkki' jonka itse lapsena sain yhdeltä koulukaverilta oli "Sun kannattais varmaan laittaa jotain rasvaa". Sen pohjanoteerauksen jälkeen en ole vinkeistä laittanut pahakseni :)

      Poista
  6. Voi pieni, ymmärrän sinua!

    Mulla on myös vaikeasti atooppinen iho ja olen saanut kuunnella ties mitä kiusanhenkiä alakoululaisena. 11-12 -vuotiaana mulla todettiin liuta siitepöly-, eläinpöly- sekä ruoka-aineallergioita, mutta eivät ihottumat siihen loppuneet. Muistan yhden talven, olin ehkä kuuden vanha, kun piti päästä luistelemaan, mutta sormet oli niin syvillä haavoilla, etten saanut luistimien nauhoja sidottua. Silloin pääsi itku. Ja monta muuta kertaa ennen sitä ja sen jälkeen.

    Toisilla atopia helpottaa kouluikään mennessä, toisilla murrosiässä. Itse kuulun niihin, joiden kädet on kaksvitosenakin samannäköiset, vaikka raskauden aikana ja sen jälkeen muut iho-oireet helpottivatkin kovasti. Perinteisesti talviaikaan rehottanut ihottuma pääsi tänä vuonna valloilleen vasta helteiden saavuttua, taipeet kutisevat hikoillessaani, enkä tähän mennessä ole sellaista itsehillintää löytänyt, että malttaisin olla raapimatta. Ja edelleen joskus turhauttaa niin perhanasti, kun mikään konsti ei meinaa tuoda helpotusta.

    Keväällä löysin vihdoin oikeanlaisen rasvan iholleni ja tämän hetken ainoa tepsivä apu on käsikauppatavarana myytävä Yliopiston Apteekin Professorin käsivoide, lääkerasvoista tai apteekin perusvoiteista en ole löytänyt helpotusta.

    Tsemppiä sinulle, pikkuruinen! Minä niin kovasti toivon, että ihosi voisi pian jo paremmin. Olet arvokas juuri sellaisena, kuin olet. Ihottuminesi, kaikkinesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt minulla meinaa päästä itku. Kiitos ihanasta kommentistasi <3

      Minulla itselläni ihottuma oli pitkään lähes täysin poissa pientä käsien ihon kuivuutta lukuunottamatta, mutta nyt kun käsiä pitää esikoisen ruoka-aineallergioiden takia pestä paljon ja päälle kuopuksen peppupesut, on iho taas todella välillä ollut tosi huonossa kunnossa.

      Meillä on esikoiselle paras apu löytynyt Protopic-takrolimuusivoiteesta, kädet vaan ovat nyt ulkoleikeissä niin kovalla rasituksella että tuntuu ettei niihin tehoa mikään.

      Toivotaan että saamme kaikki avun näihin juttuihin. Ihanaa ja aurinkoista kesää sinulle! <3

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina!